Tampere: Ehdotetut hankintalain muutokset lisäävät taakkaa ja kustannuksia

”Tampereen kaupunki ei pidä ehdotettua muutosta kannatettavana. Säännöksellä pakotetaan hankintayksikkö kategorisesti jakamaan hankinnat osiin, mikä lisäisi hankintayksiköiden työtä ja voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin hankintojen pilkkomisiin ja keinotekoisiin järjestelyihin. Ehdotettu muutos lisäisi hankintayksiköiden määrittelytyötä, kilpailutuksia ja sopimuksia. Hankittavien kokonaisuuksien koordinointi edellyttää hankintayksiköltä resursseja koko sopimuskauden ajan. Kaikki nämä tekijät lisäävät hankintayksiköiden kustannuksia. Nykytilassa Tampereen kaupungin hankinnoissa määritellään hankinnan kohde huolellisesti jo ennen markkinakartoitusvaihetta hankinnan suunnitteluvaiheessa siten, että hankinta on tarjoajille sellainen kokonaisuus, josta on kannattavaa tarjota. Tässä vaiheessa arvioidaan myös se, että hankinnan kohde voidaan toteuttaa taloudellisesti ja laadullisesti järkevänä kokonaisuutena. Ehdotettu muutos velvoittaa käytännössä poikkeamaan hyvistä käytännöistä ja voi johtaa keinotekoisiin hankintojen määrittelyihin ja vaikeasti hallittaviin sopimuskokonaisuuksiin.
Esimerkkinä syntyvistä kustannuksista voi käyttää Tampereen kaupungin perustietotekniikan hankintaa. Tampereen kaupungin perustietotekniikan kokonaisuus muodostuu käyttäjätuki-, päätelaitteiden elinkaari-, palvelinten käyttö- ja kapasiteetti-, pilvi-, tietoturva- ja täydentävistä asiantuntijapalveluista sekä palvelunhallinnasta. Teoriassa palvelun eri osa-alueet olisivat kilpailutettavissa osissa, ja tätä selvitettiin osana Tampereen kaupungin käynnissä olevan hankinnan esiselvitystä. Selvityksessä kävi ilmi, että kokonaisuuden jakaminen osiin aiheuttaisi kaupungille lisäresursoinnin tarvetta palvelukokonaisuuden koordinointiin vuositasolla ainakin kahden henkilötyövuoden verran. Lisäksi palveluiden rajapintojen määrittely olisi vaatinut vielä tarkempaa määrittelyä, joka olisi ollut haastavaa tehdä jatkuvasti kehittyvien ICT-palveluiden ja palveluprosessien osalta. Usean toimittajan malli heikentää väistämättä palvelun laatua, koska jokaisen toimittajan etu on minimoida omat vastuunsa ja kustannuksensa. Myös palveluiden väliset rajapinnat aiheuttaisivat toistuvasti hallintatyötä hankintayksikölle. Hankinnan jakaminen kasvattaisi myös toimittaja- ja sopimushallinnan työtaakkaa sopimusten ja toimittajien määrän kasvaessa yhdestä jopa seitsemään.
Kriittisten palveluiden ohjausryhmien sekä työkokousten määrä lisääntyisi moninkertaiseksi. Hankintayksikön riski saada valituksia hankinnasta kasvaisi merkittävästi, ja yhdenkin osa-alueen markkinaoikeusprosessi pysäyttää kaikkien muidenkin palveluiden käyttöönoton kuukausien tai vuosien ajaksi.
Hankintalain 75 §:ään ehdotettu muutos tuo uuden muutoksenhakumahdollisuuden ja lisää hankintayksiköiden hankintojen toteutumisen riskejä. Säännöksen poikkeustilanteet on kirjattu tulkinnanvaraisiksi ja tulisi selventää, mitä ovat jakamiseen liittyvät riskit, merkittävät hallintokustannukset tai missä tilanteessa hankinnan jakaminen osiin johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun. Epämääräiset poikkeukset lisäävät hankintayksiköiden hallinnollista työtä, kilpailutusten kustannuksia sekä muutoksenhakumahdollisuuksia ja siten riskiä siitä, ettei tarvittavia palveluita saada järjestetyksi oikea-aikaisesti. Säännöksessä tai muualla laissa tulisi selventää, millä tahoilla ja missä hankinnan vaiheessa toimittajilla on mahdollisuus valittaa siitä, että onko hankintasopimus jaettu osiin 75 §:n mukaisesti. Myös hankintayksikön oikeus tehdä hankinta ilman jakamisen velvoitetta tulisi kuvata yksiselitteisesti, jotta tulkintaa ei tarvitsisi hakea markkinaoikeuden tulevasta oikeuskäytännöstä.
Lainsäädäntöön ei ole tarkoituksenmukaista ottaa hankintayksiköille lisää velvoitteita.
Markkinakartoitusta koskevan 65 §:n ehdotettu muutos johtaa sen selvittämiseen, onko hankinnan kohde jaettavissa osiin.

125 § Hankintamenettelyn keskeyttäminen
Tampereen kaupunki ei pidä kannatettavana, että lainsäädäntöön lisätään pakottava säännös hankinnan keskeyttämisestä. Säännös pakottaa hankintayksikön tekemään 65 §:n mukaisen markkinakartoituksen käytännössä kaikissa hankinnoissa, jotta se voi välttää riskin hankinnan keskeyttämiseltä tilanteessa, jossa on saatu vain yksi tarjous. Esitetyn säännöksen perusteluissa on yleinen toteamus siitä, että muutos toisi kustannussäästöjä, vaikka ehdotetut muutokset lisäisivät hallinnollisia kustannuksia hankintayksiköille ja myös tarjoajille. Hankintayksiköille ei voi sälyttää vastuuta toimivasta markkinasta. Jo nykytilanteessa on hankintoja, joissa jo yhden tarkoituksenmukaisen tarjouksen saamiseksi tulee tehdä paljon töitä. Tilanne, jossa tällainen kilpailutus jouduttaisiin uusimaan, ei ole tarkoituksenmukainen hankintayksikön eikä tarjoavan yrityksen kannalta.”