Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo: Omistusrajoitus uhkaa kuntien vesihuoltoyhtiöitä ja nostaa kustannuksia

”Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo Oy on Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven Vesi Oy:n yhteishanke ja Tampereen seudun merkittävin ympäristöinvestointi. Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo Oy:n rakennuttama uusi jätevedenpuhdistamo siirtolinjoineen ja pumppaamoinen käynnistää toimintansa syyskuussa 2025. Tampereen omistusosuus yhtiöstä on 71,2 %, mutta muut viisi omistajaa ovat mukana yhtiössä alle 10 % omistusosuudella. Valmistuessaan puhdistamosta tulee Suomen suurimpia jätevedenpuhdistamoita. Sulkavuoren keskuspuhdistamolla jätevedet puhdistetaan biologis-kemiallisella prosessilla ja puhdistusprosessista erotettu puhdistamoliete mädätetään biokaasuksi. Biokaasun avulla katetaan noin puolet puhdistamon käyttämästä sähköstä ja pääosa lämmöstä. Jätevedenkäsittelystä huolehtivana laitoksena yhtiö noudattaa toiminnassaan ns. viranomaissektorin hankintalakia. Puhdistamoyhtiö kattaa toimintansa kaikki kustannukset asiakasvesihuoltolaitoksilta perimillään maksuilla.

Ehdotus sidosyksikön vähimmäisomistusta koskevasta vaatimuksesta on vesihuollon toimialalla kestämätön ja sääntelyn tavoitteisiin nähden epätarkoituksenmukainen. Hankintalain soveltamisalassa olevien yksinomaan jätevesihuoltoa harjoittavien yhtiöiden toiminnassa on ominaispiirteitä, jotka eivät lainkaan sovi yhteen nyt esitettävän muutoksen tavoitteiden kanssa.

Vesihuoltolaitosten toimintaa sääntelee vesihuoltolaki (119/2001). Vesihuollolla tarkoitetaan veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä jäteveden poisjohtamista ja käsittelyä. Vesihuoltolaitokset huolehtivat kuntien lakisääteisen velvoitteen vesihuoltopalvelun toteuttamisesta toiminta-alueellaan. Toiminta on huoltovarmuuskriittistä ja osa yhteiskunnan keskeistä infrastruktuuria.

Vesihuoltoalan ominaispiirteenä on, että vesihuollosta vastaavilla yksiköillä on luonnollinen monopoli, sillä yhtä useamman laitoksen toiminta samalla alueella ei ole taloudellisesti kannattavaa (tämä tunnistettiin mm. nykyisen hankintalain valmistelussa, HE 108/2016 vp).

Vesihuoltolaitoksiin tehtävät investoinnit ovat taloudelliselta kokoluokaltaan mittavia, eikä yksityisen markkinan tavoittelu ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista – parhaillaan käynnissä olevassa vesihuoltolain uudistamista koskevassa lainvalmistelutyössä on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että julkisomisteiset vesihuoltotoiminnot säilyvät kuntien omistuksessa ja määräysvallassa myös vastaisuudessa (ks. EK 26/2021 vp.).

Vesihuollon erityislainsäädännön tavoitteet ohjaavat kuntia seudulliseen yhteistyöhön – vesihuoltolain 5 §:n mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhteistyössä mm. muiden kuntien kanssa.

Se, että kunnat ovat päättäneet toteuttaa vesihuollon harjoittamisen yhteisesti omistettujen yhtiöiden kautta, parantaa huoltovarmuuskriittisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiä ja toimintavarmuutta. Vesihuolto on osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria ja huoltovarmuudella on merkittävä rooli yhteiskunnan turvallisuuden ja kriisinkestävyyden varmistamisessa (ks. VN päätös huoltovarmuuden tavoitteista, TEM/2024/142). Keskittämällä vesihuollon toimintoja resurssit huolehtia veden saannista, jakelusta sekä puhdistuksesta kaikissa toimintaolosuhteissa tulevat paremmin turvatuiksi. Seudullisesti omistettujen laitosten mahdollisuudet resursoida toimintaansa ovat luonnollisesti yksittäistä kuntaa paremmat. Laajempi omistuspohja mahdollistaa laajemmat investoinnit ja sitä kautta mm. paremman jätevedenpuhdistuspalvelun, jolla on suora positiivinen yhteys esimerkiksi ympäristöluvasta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen ja jopa näiden ylittämiseen. Yhteiskunnan näkökulmasta tällainen kehitys on toivottavaa.

Omistusosuuksien keinotekoinen muuttaminen hankintalakiin esitettyjen sidosyksikön omistusosuusrajausten vuoksi olisi kestämätöntä vesihuoltolaissa säädettyjen tavoitteiden ja toiminta-alueen kannalta. Pienetkin muutokset vesihuoltoa harjoittavien yhtiöiden omistusosuuksiin vaikuttaisivat kielteisesti yhdenvertaisuuteen, puhumattakaan merkittävästä kuntakohtaisten kustannusten lisääntymisestä.”