Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo: 380 miljoonan investoinnit uhattuna

”Omistusosuuksien keinotekoinen rajaaminen aiheuttaisi yhtiössä mittavaa omistuspohjan uudelleenjärjestelyä tilanteessa, jossa omistajat ovat juuri tehneet yhtiöön valtavia investointeja kokonaan uuden, modernin keskuspuhdistamon rakentamiseksi turvatakseen jätevedenpuhdistuspalvelut kauas tulevaisuuteen. Rahoitustarve on noin 380 M€.

Ajatus siitä, että osakkaat joutuisivat luopumaan omistuksistaan yhtiössä, johon ne ovat investoineet valtavasti ja jonka valmistumista ja käyttöönottoa vasta odotetaan, on yksinkertaisesti absurdi. Omistuspohjan rajaaminen olisi niin ikään osakaskuntien oikeusvarmuuden kannalta hyvin kyseenlaista ja huolestuttavaa.

Yleisellä tasolla ehdotus on vesihuollon toimialalla yhteiskunnan kannalta epätarkoituksenmukainen. Se vaarantaisi huoltovarmuuden toteumista, suistaisi kuntia taloudelliseen kriisiin sekä lisäisi pahimmillaan vaaraa myös jätevesien ympäristölainsäädännön vastaiselle vesistöihin laskemiselle. Uusien jätevedenpuhdistamoiden edellyttämien ympäristölupien hankkiminen paikalliseen jäteveden käsittelyyn kestäisi käytännössä useita vuosia, pahimmillaan jopa yli 10 vuoden viranomaisprosessin.

Vesihuoltolain tavoitteena (1 §) on ”turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti”. Muutosehdotus on siten myös vesihuoltolain vastainen, sillä muutos lisäisi kustannuksia merkittävästi.

Valoisammassakin skenaariossa skaalaetujen ja laajemman omistuspohjan myötä menetetään tai vähintäänkin heikennetään taloudellisia mahdollisuuksia investointeihin. Siitä huolimatta, että lakiehdotuksessa muutokset vesihuollon osalta kohdistuvat pelkkää jätevedenpuhdistusta harjoittaviin yhtiöihin, muutoksella olisi saman omistuspohjan kautta välillisesti vaikutusta myös kuntien mahdollisuuksiin investoida talousvedestä huolehtiviin yhtiöihinsä. Muutoksella olisi siten vaikutusta koko vesihuollon laatuun – talousveden laatuun, jätevedenpuhdistuspalvelun laatuun sekä ennen kaikkea yhteiskunnan mahdollisuuksiin varautua vesihuoltoa koskettaviin kriiseihin ja poikkeustilanteisiin. Vesihuoltoverkoston korjausvelka kasvaisi entisestään. Samalla jo tehtyjen investointien käyttöaste romahtaisi. Huoltovarmuus ja varautuminen heikkenisivät toimialalla, jonka toimintavarmuudelle on painava julkinen intressi.”