Turku: Esitys romuttaa vuosikymmenten seudullisen yhteistyön vesihuollossa ja jätehuollossa

”Huoltovarmuuden kannalta kriittiset toiminnot tulisi rajat sääntelyn ulkopuolelle, vähintään vesihuolto sekä jätehuolto.

Turun seudulla Turun seudun vesi Oy tuottaa puhdasta vettä (8 osakkaana olevaa kuntaa) ja Turun seudun puhdistamo Oy huolehtii 14 kunnan jätevesien puhdistuksesta. Turun seudun puhdistamo Oy on tällä hetkellä Suomen toiseksi suurin jätevedenpuhdistamo. Näiden yhtiöiden omistusosuudet perustuvat aiemmin tehtyihin investointeihin ja niiden rahoittamisvastuisiin. Omistusten uudelleenjärjestely olisi hyvin vaikeaa ja kallista. Kyseisellä toimialla ei ole markkinoita, joten yhtiöiden toiminta ei vaikuta markkinoiden tai niiden toimintaan. Huoltovarmuuden kannalta yhtiöiden häiriötön toiminta tulisi turvata. Omistuksen uudelleenjärjestelyt voisivat vaikeuttaa huoltovarmuutta turvaavien uusien tai korvaavien investointien toteuttamista.

Ehdotus sidosyksikön vähimmäisomistusta koskevasta vaatimuksesta on vesihuollon toimialalla kestämätön ja sääntelyn tavoitteisiin nähden epätarkoituksenmukainen. Hankintalain soveltamisalassa olevien yksinomaan jätevesihuoltoa harjoittavien yhtiöiden toiminnassa on ominaispiirteitä, jotka eivät lainkaan sovi yhteen nyt esitettävän muutoksen tavoitteiden kanssa. Vesihuoltolaitosten toimintaa sääntelee vesihuoltolaki (119/2001). Vesihuollolla tarkoitetaan veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä jäteveden poisjohtamista ja käsittelyä. Vesihuoltolaitokset huolehtivat kuntien lakisääteisen velvoitteen toteuttamisesta. Toiminta on huoltovarmuuskriittistä ja osa yhteiskunnan keskeistä infrastruktuuria.

Vesihuoltoalan ominaispiirteenä on, että vesihuollosta vastaavilla yksiköillä on luonnollinen monopoli, sillä yhtä useamman laitoksen toiminta samalla alueella ei ole taloudellisesti kannattavaa (tämä tunnistettiin mm. nykyisen hankintalain valmistelussa, HE 108/2016 vp). Vesihuoltolaitoksiin tehtävät investoinnit ovat taloudelliselta kokoluokaltaan mittavia, eikä yksityisen markkinan tavoittelu ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista – parhaillaan käynnissä olevassa vesihuoltolain uudistamista koskevassa lainvalmistelutyössä on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että julkisomisteiset vesihuoltotoiminnot säilyvät kuntien omistuksessa ja määräysvallassa myös vastaisuudessa (ks. EK 26/2021 vp.). Vesihuollon erityislainsäädännön tavoitteet ohjaavat kuntia seudulliseen yhteistyöhön – vesihuoltolain 5 §:n mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhteistyössä mm. muiden kuntien kanssa. Se, että kunnat ovat päättäneet toteuttaa vesihuollon harjoittamisen yhteisesti omistettujen yhtiöiden kautta, parantaa huoltovarmuuskriittisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiä ja toimintavarmuutta. Vesihuolto on osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria ja huoltovarmuudella on merkittävä rooli yhteiskunnan turvallisuuden ja kriisinkestävyyden varmistamisessa (ks. VN päätös huoltovarmuuden tavoitteista, TEM/2024/142).

Keskittämällä vesihuollon toimintoja resurssit huolehtia veden saannista, jakelusta sekä puhdistuksesta kaikissa toimintaolosuhteissa tulevat paremmin turvatuiksi. Seudullisesti omistettujen laitosten mahdollisuudet resursoida toimintaansa ovat luonnollisesti yksittäistä kuntaa paremmat. Laajempi omistuspohja mahdollistaa laajemmat investoinnit ja sitä kautta mm. paremman jätevedenpuhdistuspalvelun, jolla on suora positiivinen yhteys esimerkiksi ympäristöluvasta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen ja jopa näiden ylittämiseen. Yhteiskunnan näkökulmasta tällainen kehitys on toivottavaa.

Seudullisesti omistettujen vesihuoltolaitosten kohdalla osakkaiden omistusosuudet yhtiöissä perustuvat vesihuoltolaissa määriteltyyn toiminta-alueeseen. Vesihuoltolain mukaan toiminta-alueen on oltava sellainen, että vesihuoltolaitos kykenee huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti. Laki edellyttää, että vesihuollon kustannusten kattamiseksi perittävien maksujen on muodostuttava kohtuullisiksi ja tasapuolisiksi. Kuntien omistusosuudet yhtiömuotoisissa vesihuoltolaitoksissa perustuvat tämän toiminta-alueen (yksinkertaistetusti kunnan asukasmäärien) kautta muodostuviin osuuksiin. Omistusosuuksien keinotekoinen muuttaminen hankintalakiin esitettyjen sidosyksikön omistusosuusrajausten vuoksi olisi kestämätöntä paitsi vesihuoltolaissa säädettyjen tavoitteiden ja toiminta-alueen kannalta, myös jäteveden energiasisällön hyödyntämisen ja ilmastovaikutusten näkökulmasta. Poikkeaminen vesihuoltolain toiminta-alueesta asettaisi kunnat ja kuntalaiset eriarvoiseen asemaan, sillä nämä eivät saisi samaa vesihuoltopalvelua samaan hintaan. Pienetkin muutokset vesihuoltoa harjoittavien yhtiöiden omistusosuuksiin vaikuttaisivat kielteisesti yhdenvertaisuuteen, puhumattakaan merkittävästä kuntakohtaisten kustannusten lisääntymisestä.

Lounais-Suomen Jätehuolto Oy ja sen konserniin kuuluvat yhtiöt huolehtivat 18 osakaskunnan alueella jätelain mukaisista jätehuoltopalveluista. 14 osakaskunnan omistusosuus yhtiöstä on alle 10 %. Jätehuoltoon kohdistuu hankintalainsäädännön lisäksi merkittävä määrä EU- ja kansallista sääntelyä. Jätelaissa on katsottu, että ainoastaan kunnan omistama sidosyksikkö voi hoitaa jätehuollon operatiivisia tehtäviä kunnan itsensä sijasta (jätelaki 646/2011, 43 §). Nyt esitetty vähintään 10 % vähimmäisomistusvaatimus ei sovellu jätehuollon organisoitumiseen. On vakava uhka, että lakimuutos toteutuessaan romuttaisi vuosikymmenten aikana rakentuneen seudullisen jätehuoltoyhteistyön, lisäisi merkittävästi kuntien hallinnollista taakkaa ja uhkaisi asukkaiden yhdyskuntajätehuollon palveluita sekä muita toimivia yhdyskuntajätehuollon kiertotalousratkaisujen kokonaisuutta. Jätehuolto on tunnistettu yhdeksi yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta kriittiseksi välttämättömyyspalveluksi, jonka tulee toimia kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina.”