Joki ICT: Esitys romuttaa sidosyksikön tuoman yhteistyön ja aluetaloudelliset hyödyt

”Huutava osaajapula: Harvaanasuttujen alueiden pienillä ja keskisuurilla kunnilla on vain harvoissa tapauksissa tietohallinto-osaajia. Myös hankintaosaamista on hyvin rajallisesti. Jo aiemmin todettiin, että yhteistyö on ainoa keino turvata kriittiset palvelut. Tämä on mahdollistunut paitsi alueellisen sidosyksikön hyödyntämisen, myös sitä kautta tiivistyneen kuntayhteistyön kautta. Samalla on pystytty turvaamaan alueelle työpaikkoja, jolloin eurot ovat kohdistuneet aluetalouteen.

Mikäli palataan jo aiemmin toimimattomaksi todettuun sirpaleiseen malliin, joutuvat erityisesti pienet kunnat mahdottomaan tilanteeseen. Kun itsellä tai naapurillakaan ei ole osaamista, joutuvat johtavat viranhaltijat käymään markkinavuoropuhelun, kilpailuttamaan, vastaamaan sopimushallinnasta ja toimimaan jopa projektipäällikkönä toimittajan vastinparina. Sirpaleinen malli on myös erittäin haastava sopimus- ja palveluhallinnan kannalta. Kun kokonaispalvelusta vastaavaa tahoa ei ole, keneen otetaan yhteys ongelmatilanteessa? Etenkin, kun loppukäyttäjä ei osaa analysoida, johtuuko ongelma työasemasta, tietoliikenneverkosta, sovelluksesta vai jostain muusta. Nämä tilanteet kuormittavat merkittävästi myös toimittajien palvelukanavia.

Markkinat ovat harvaanasutuilla alueilla toimimattomat. Isot toimittajat keskittävät resurssinsa suuremman kokoluokan asiakkuuksiin ja kilpailutuksiin. Kunnissa tai alueellisesti on tyypillisesti vain pieniä yrityksiä, jotka voivat toimittaa tietyn hyvin kapean osa-alueen palvelun. Kuka sovittaa nämä yhteen organisaation tarpeita vastaaviksi?

”Osaaja- ja rahapulassa ensimmäinen keino on leikata jatkuvista palveluista sekä jäädyttää digikehityshankkeet. Eli juuri ne toiminnot, joiden avulla pitäisi kehittää toimintaa ja palveluja sekä varautua tulevaisuuden haasteisiin, esimerkkinä suurten ikäluokkien eläköityminen.”