Mikkeli: Omistusvaatimus nostaa jätemaksuja, romuttaa yhteistyön ja lisää oikeusriitojen riskiä

”Metsäsairila Oy:llä on vain yksi omistaja, joka on siirtänyt yhtiölle jätelain mukaiset lakisääteiset tehtävät. Metsäsairila Oy omistaa 8 muun jäteyhtiön sekä Varkauden aluelämmön kanssa Mankala-yhtiö Riikinvoima Oy:n. Riikinvoiman omistavissa jäteyhtiöissä on useita yhtiöitä ja liikelaitoksia, joissa on omistajina kuntia alle 10 % omistusosuuden. Metsäsairila Oy omistaa noin 4 % tästä Mankala-yhtiöstä. Mankala-yhtiö käsittelee energiahyötykäyttöön soveltuvia jätteitä tuottaa jätteenkäsittelyn sivutuotteena lämpöä ja energiaa Varkauden alueella. Jos lakiesitys menee läpi ilman jätealan poikkeusta omistusosuuksiin, ei Metsäsairila voi toimittaa enää jätettä Riikinvoimalle. Tämä voi aiheuttaa yhtiölle vuodessa yli 2 miljoonan euron ylimääräiset kustannukset, mikä tarkoittaa noin 30 % nousua asukkaiden jätemaksuihin. Lisäksi kustannuksia tulee, kun jätteille tule etsiä muu käsittelypaikka puhumattakaan Riikinvoimalla aiheutuvista vahingonkorvauksista lämmöntoimitussopimuksen ehtojen rikkoutuessa. Kaikki yhtiön kustannukset veloitetaan yhtiön omistajilta vaikka omistajat eivät voisi tuoda jätteitä käsiteltäväki. Pahimmassa tapauksessa yhtiön noin 70 miljoonan euron vieras pääoma lankeaisi nykyisten omistajien eli kuntien ja kuntalaisten maksettavaksi.

Harvaan asutussa maassa jätteen keräily ja käsittely aiheuttavat kustannuksia, jotka kuntien omistamat jäteyhtiöt ovat onnistuneet keskitetyllä kilpailutuksella pitämään matalina. Metsäsairila Oy jakaa kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemyksen siitä, ettei sidosyksikkö sääntely lisää kilpailua jätehuollossa. Hankinnat sirpaloituvat ja niistä ei enää saada muodostettua järkeviä kokonaisuuksia. Kunnallisten jäteyhtiöiden järjestämänä jäteastioiden tyhjennykset, jätekuljetukset, jätteen ympäristölupien mukainen käsittely, asiakaspalvelu, neuvonta jne. ovat kehittyneet yhteistyön kautta toimiviksi palveluiksi. Jos tämä toiminta joudutaan jakamaan pienempiin yksiköihin, ei osaamista ja henkilöstöä riitä kaikille. Asiakkaat kärsivät palveluiden heikkenemistä ja tiedotuksen ja neuvonnan vähentyessä jätteiden syntypaikkalajittelu ja jätejakeiden hyötykäyttö vähenee.

Vähimmäisomistusvaatimuksen toteutuessa se tarkoittaa useiden kunnallisten jäteyhtiöiden osalta yhtiöiden omistusrakenteen purkamista ja toiminnan uudelleenorganisointia, esimerkiksi jakamalla toiminta useampaan tehottomaan ja pienempään yhtiöön tai pahimmassa tapauksessa yhtiöiden toiminnan päättymistä. Myös kuljetus- ja käsittelypalvelusopimukset yritysten, tuottajavastuutahojen ja kuntayhtiöiden välillä menevät uusiksi. Sopimusten irtisanominen aiheuttaisi oikeusriitoja, vahingonkorvausvaatimuksia ja muita käytännön ongelmia myös sopimuskumppaneille.”