Haapajärvi: Sidosyksiköiden purku heikentää kriittistä infrastruktuuria ja lisää kyberuhkia

”Esitetty 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaa merkittäviä ja peruuttamattomia taloudellisia ja toiminnallisia vahinkoja harvaan asuttujen seutujen pienille kunnille tuotettuihin ICT-infrastruktuurin ja perustietotekniikan palveluihin. Vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaisi esim. Pohjois-Suomen pienille kunnille arviolta kymmenen miljoonan euron muutoskustannukset. Lisäksi muutos nostaisi kyseisten pienten kuntien jatkuvia ICT-palveluiden kustannuksia noin 20-30 prosentilla, erityisesti pirstaleisen toimintamallin lisäresurssitarpeiden vuoksi. Keskeistä on ymmärtää, että kyseiset pienet kunnat edustavat Suomen asukasluvusta vain 1,4 %, jolloin ICT-muutoskustannukset ja jatkuvien kustannusten nousu olisi erittäin vahingollista kyseisten kuntien taloudelle ja toiminnalle. Suurimpana ongelmana olisi kuitenkin ICT-osaajien riittämättömyys. Muutos heikentäisi merkittävästi harvaan asuttujen pienempien kuntien kriittisten ICT-infrastruktuurin ja perustietotekniikan palveluiden laatua sekä vaikuttaisi erittäin haitallisesti tieto- ja kyberturvallisuuteen. Lisäksi muutos lisäisi merkittävästi pienten kuntien toiminnan jatkuvuuteen ja varautumiseen kohdistuvia riskejä, erityisesti tilanteessa, jossa kansainvälinen hybridivaikuttaminen ja kyberuhat ovat lisääntyneet.
Sidosyksikkö on ainoa hankintalain mahdollistama järkevä yhteistyömuoto, joka mahdollistaa kuntien, kuntayhtymien ja hyvinvointialueiden välisen yhteistyön kriittisten ICT-infrastruktuuripalveluiden tuottamisessa. Sidosyksikköpohjaisen alueellisen yhteistyön tarve korostuu erityisesti Suomen harvaan asutuilla alueilla.
Omistusosuuden vähimmäisvaatimus tuo mukanaan mittavan uusbyrokratian, joka ei kykene maksamaan itseään takaisin.
Laajamittainen viranomaisyhteistyö kunnan jätehuoltoviranomaisen ja ympäristönsuojeluviranomaisen välillä ennaltaehkäisee ympäristöhaittojen syntymistä ja edesauttaa varhaista puuttumista potentiaalisiin ympäristöhaittoihin. Jätelain (646/2011) 13 ja 72 §:n mukainen jätteiden hallitsematon käsittely ja roskaaminen muodostavat yhteistyöstä huolimatta suurimman osan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ilmoitukseen perustuvista valvontatehtävistä.”