Vantaa: Esitetty hankintalain 15 §:n muutos on säädösteknisesti ongelmallinen

”Esitetty hankintalain 15 §:n muutos on myös säädösteknisesti ongelmallinen. Esitetty sanamuoto edellyttää, että 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksessa tulee huomioida emoyhtiö ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöt. Sanamuodon perusteella on epäselvää mitä tämä tarkoittaa. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa asiaa on selvennetty siten, että 10 prosentin vähimmäisomistusvelvoite ulottuu myös sidosyksikön mahdollisiin tytär- tai sisaryhtiöihin.
Perustelujen mukaan vähimmäisomistusvelvoite siis tarkoittaisi, että sidosyksikön omistajilla pitäisi olla 10 %:n omistus myös kaikissa sidosyksikön sisaryhtiöissä. Vantaan kaupungin kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Seure Henkilöstöpalvelut Oy, josta Vantaa omistaa n. 14 %:ia ei voisi olla Vantaan kaupungin sidosyksikkö, koska Helsingin kaupunki omistaa yhtiöstä yli 50 %:ia (Yhtiö on Helsingin kaupungin tytäryhtiö) eikä Vantaa omista 10 %:ia kaikista kymmenistä muista Helsingin kaupungin tytäryhtiöistä eli Seuren sisaryhtiöistä.
Perustelujen mukaisesti tulkittuna säännös myös estää sidosyksiköitä järjestämästä toimintaansa siten, että jotakin sidosyksikön toimintoa tuotetaan 100 %:sti sidosyksikön omistamassa tytäryhtiössä, koska 10 %:n omistusvaade ulottuu myös tytäryhtiöihin. Säännöksen sanamuotoa tulisi muuttaa ensisijaisesti siten, että koko määräys emoyhtiön ja sen tytär- tai osakkuusyhtiöiden huomioimisesta poistettaisiin. Toissijaisesti määräys tulisi korvata määräyksellä, jossa kiellettäisiin yleismääräyksellä keinotekoiset järjestelyt, joilla selvästi pyritään kiertämään 10 %:n omistusosuusvaatimus. Ei ole tarkoituksenmukaista estää lailla sitä, että nykyisiä laajemman omistajajoukon omistamien sidosyksiköiden toimintoja ja omistuksia järjestellään tarkoituksenmukaisella tavalla sidosyksiköiden tehokkaamman omistajaohjauksen varmistamiseksi.
Esitetty sääntely pakottaa yhtiöjärjestelyihin ja olemassa olevien sopimusten päättämiseen sopimusehtojen vastaisesti, mutta ei anna välineitä niiden tekemiseen. Tehdyt osakassopimukset ja palvelusopimukset jäävät pakottavan lain muuttumisesta huolimatta voimaan samoin kuin näiden sopimusten vahingonkorvaus ja riidanratkaisumääräykset. Sääntelyn luonteen vuoksi kaikissa tilanteissa ei ole löydettävissä sellaisia ratkaisuja, joiden hyväksyminen olisi kaikkien osakkaiden edun mukaista. Tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisesti syntyy merkittäviä riitoja niin sidosyksikköjen omistajina olevien kuntien, kuntayhtiöiden ja muiden julkisyhteisöjen välillä kuin lain kohteena olevien sidosyksiköiden ja niiden omistajien välillä. Lakiesityksestä suoraan johtuvista yhtiöjärjestelyistä ja kilpailutuksista aiheutuvien kustannusten lisäksi näistä riitaisuuksista ja niiden ratkaisemisesta tulee aiheutumaan kunnille merkittäviä kustannuksia.
Riitaisuudet tulevat myös hankaloittamaan kuntien ja muiden julkisyhteisöjen välistä yhteistyötä pitkän aikaa lain voimaantulon jälkeen. Näitä negatiivisia vaikutuksia helpottaisivat pidemmät siirtymäajat.”