Lahti: 10 % -raja aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia ja romuttaa seudullisen yhteistyön

”Lahden kaupungin näkemyksen mukaan muutoksella ei edistetä hallitusohjelmassa tavoiteltuja merkittäviä keskipitkän aikavälin kustannussäästöjä julkisten hankintojen tehostamisella. Esityksen vaikutusten arviointi on puutteellinen kunnille aiheutuvien vaikutusten osalta niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti. Uudistuksen hyödyt ovat epäselvät ja epäsuhdassa erityisesti palveluiden uudelleenjärjestelyistä, pilkkomisvelvoitteesta ja uudelleenkilpailuttamisvelvoitteesta aiheutuvaan työhön ja kustannuksiin.

Voimassaoleva hankintalaki säätelee sidosyksikköhankintojen toteuttamista. Lain soveltamisessa on ilmennyt tapauksia, joissa hankintayksikkö on hankkinut palveluita sidosyksiköltä, vaikka omistajalla ei ole ollut yhtiöön määräysvaltaa. Sidosyksikkökäsitteen väärinkäytöksiin tuleekin ehdottomasti puuttua myös yritysten/markkinoiden näkökulmasta, mutta tilanteeseen puuttuminen on toteuttavissa voimassaolevan lain puitteissa. Muutosesistykseen sisältyvä sidosyksiköiden vähimmäisomistusta (esitykse § 15) koskeva 10 % osuus ei ole tarkoituksenmukainen ja on vaikeasti toteutettavissa. Sääntelyllä rajoitetaan kuntien mahdollisuutta päättää toimintojensa järjestämisestä, vaikeutetaan tarpeettomasti kuntien yhteistoimintaa ja menetetään seudullisten julkisomisteisten yhtiöiden tuomat edut. Esitetyn 10 %:n vähimmäisomistuksen suhdetta perustuslain 121 § säädettyyn kuntien itsemääräämisoikeuteen ei ole arvioitu riittävästi.

Esitetystä 10 %:n vähimmäisomistuksen velvoitteesta aiheutuu pakon edessä tehtävien epätarkoituksenmukaisten yritysjärjestelyjen ja hätäisesti markkinapuutostilanteessa tehtyjen kilpailutusten takia merkittäviä taloudellisia tappioita. Yritysjärjestelyiden osalta voi tulla arvioitavaksi myös valtiontukiarviointi, kuten myös tilanteissa joissa hankintaan on saatu tukea valtiolta. Kun suuri määrä kilpailutuksia tehdään samanaikaisesti, on myös todennäköistä, etteivät kaikki hankintayksiköt saa tarjouksia kilpailutuksiinsa tai pienempien volyymien vuoksi hinnat nousevat. Kuntien tulee hankkia merkittäviä lisähenkilöresursseja ottaessaan toiminnan jälleen omaksi toiminnakseen tai resursseja kilpailutusten valmisteluun ja palvelusopimuksen aikaiseen hallintaan. Asiantuntevia osaajia ei todennäköisesti riitä jokaiseen organisaatioon.

Lahden kaupungin sidosyksiköt kilpailuttavat markkinoilta omaan palvelutuotantoonsa liittyvät palvelut/tuotteet. Mitään perustetta ei ole olettaa, että pidemmälläkään aikavälillä sidosyksikköhankintojen rajoittamisesta olisi saatavissa säästöjä tai merkittävää toiminnan siirtymistä markkinoille. Markkinoiden pirstoutuessa kunnille ei todennäköisesti koidu mitään taloudellisia säästöjä.

Muutosesityksestä aiheutuvia sopimusoikeudellisia ongelmia ja esityksen suhdetta perustuslain 15 § omaisuuden suojaan ei ole arvoitu riittävästi. Odotettavissa on osakassopimuksiin liittyviä riidanratkaisumenettelyitä ja palvelusopimuksiin liittyviä sopimusoikeudellisia korvausvaateita. Näiden kustannuksia on mahdotonta arvioida.

Siirtymäaika on täysin riittämätön muutoksen valmisteluun, analysointiin, käytännön toteuttamiseen ja taloudellisiin kustannuksiin varautumisen näkökulmasta. Myös kunnallinen päätöksenteko, mukaanlukien mahdolliset valitukset, vievät aikaa. Esityksen siirtymäajassa on myös todennäköisesti päivämääriin liittyvä kirjoitusvirhe.

Mikäli hankilain muutokset toteutuvat esityksen mukaisina, valtion tulee korvata täysimääräisesti kunnille aiheutuvat kustannukset. Jo pelkästään alustavan arvion mukaan negatiiviset vaikutukset Lahden kaupungille ovat 10 miljoonaa euroa, eikä tähän ole mitenkään voitu arvioda lopullisia ja todellisia kustannuksia.”