Porvoo: Lainvalmistelun lähtökohta on ollut erittäin valitettava

”Euroopan komissio on juuri käynnistänyt julkisia hankintoja koskevien direktiivien kattavan arvioinnin (julkinen kuuleminen avoinna 13.12.2024–7.3.2025). Tarkoituksena on tehdä perusteellinen analyysi julkisia hankintoja koskevasta oikeudellisesta kehyksestä. Arvioinnissa komissio tarkastelee useita erityisiä kysymyksiä, kuten kilpailun tasoa EU:n julkisten hankintojen markkinoilla, nykyisten menettelyjen yksinkertaistamista ja strategisten tavoitteiden saavuttamista.

Hankintadirektiivejä suunnitellaan uudistettavan tulevina vuosina. Edellä mainitun arvioinnin tuloksia hyödynnettäisiin uudistusehdotusta laadittaessa. EU-tasolla on siis tällä hetkellä pyrkimystä yksinkertaistaa julkisia hankintoja koskevaa sääntelyä. Nyt käsiteltävänä olevassa kansallisessa hankintalain muutoksessa on sen sijaan valittu täysin eri keinot toivottuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Sääntelyn yksinkertaistaminen on jäänyt taka-alalle ja sen sijaan lainsäädäntöön ollaan tuomassa uusia yksityiskohtaisia vaatimuksia, joiden vaikutukset ovat näinkin pitkälle viedyssä valmistelussa – eli luonnoksessa hallituksen esitykseksi – täysin selvittämättä.

Nyt lausunnoille tuotu mietintö on siis hyvin puutteellinen puuttuvan vaikutusarvioinnin vuoksi. Lähestymistapa on täysin päinvastainen kuin valtioneuvoston julkaisemassa Lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeessa. Ohjeessa lähdetään siitä, että ennen kuin esitys tuodaan lausunnoille, täsmennetään hankkeen eri toteuttamisvaihtoehdot ja vertaillaan niiden vaikutuksia. Ohjeen mukaan vaikutusarvioinnin tehtävä on esittää mahdollisimman tasapuolinen arvio vaihtoehtojen vaikutuksista ja siitä, miten hankkeen tavoitteet saavutettaisiin parhaalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla.

Lainvalmistelun lähtökohta on ollut tässä tapauksessa erittäin valitettava erityisesti sidosyksikkösääntelyn osalta. Hallitusohjelmaan on otettu yksiselitteinen kirjaus, jonka mukaan sidosyksikön omistukselle asetetaan yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusosuutta koskeva vaatimus (10 prosenttia). Tämä kirjaus on käytännössä sulkenut pois lainvalmistelijoiden mahdollisuudet tarkastella eri vaihtoehtoja valmistelun aikana. Sen sijaan, että hallitusohjelmassa olisi esitetty tavoitetila, johon tulee päästä, siinä onkin päätetty yksi ainut ratkaisuvaihtoehto ja jätetty nähtäväksi, millaiseen asiaintilaan se johtaa. Nyt ollaan päättämässä taloudellisesti ja muutoinkin erittäin merkittävästä muutoksesta tietämättä sen vaikutuksia.”