Hallintovaliokunta – Eriävä mielipide 1: Suoraa puuttumista perustuslain 121 §:ssä turvattuun kunnalliseen itsehallintoon

Omassa eriävässä mielipiteessään hallintovaliokunnan lausuntoon 15.4.2026 Eveliina Heinäluoma (sd), Saku Nikkanen (sd), Paula Werning (sd), Timo Suhonen (sd). Alviina Alametsä (vihr) ja Anna Kontula (vas) esittävät, että lakiehdotus hylätään. Ohessa eriävä mielipide, kokonaan.

Perustelut
Yleistä

Hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin ehdotettavilla muutoksilla tavoitellaan tehokkuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa. Tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan myös vahvistaa alueellista elinvoimaa ja yrittämisen toimintaedellytyksiä. Esityksellä pyritään lisäämään erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisedellytyksiä ja mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta hallituksen esittämät lainsäädäntömuutokset eivät edistä näiden tavoitteiden toteutumista vaan pikemminkin aiheuttavat päinvastaisia vaikutuksia. Samalla esitetyt muutokset kaventavat merkittävästi kuntien itsehallintoa ja lisäävät kuntien sekä hyvinvointialueiden kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Suuri osa lausunnonantajista katsoo, että esitys on haitallinen eikä sitä tulisi tällaisenaan hyväksyä. 

Merkittävin muutos nykytilaan on hankintalain 15 §:ään muuttaminen siten, että sidosyksiköiden käytölle säädetään 10 % vähimmäisomistusta koskeva vaatimus. Jatkossa omistaja voisi tehdä hankintoja sidosyksiköiltään vain, mikäli sen omistus yhtiöstä ylittää 10 % osuuden. On tärkeää, että toisin kuin vielä esitysluonnoksessa, lopullisessa hallituksen esityksessä omistusvaatimuksen ulkopuolelle on rajattu kirjastojen tietojärjestelmäpalvelut sekä vesihuoltolaitokset. Jätehuollon osalta tilanne jää epäselväksi, Sillä jätehuoltoa koskeva poikkeus on tarkoitus säätää vasta osana valmistelussa olevaa jätelain uudistusta. Terveyspalvelujen osalta muutoksen toteuttamiselle esitetään muita sektoreita pidempiä siirtymäaikoja, mikä on tärkeä poikkeus, joskin kokonaisuus aiheuttaa silti hyvinvointialueille merkittävää lisätyötä ja kustannuksia. 

Tällä hetkellä noin 2 700 in house-yhtiötä tarjoavat kuntalaisille esimerkiksi ruokapalveluita, it-palveluita, teknisiä ratkaisuja, kiinteistöhuoltoa tai muita tukitoimintoja. In house-yhtiöt ovat itsessään lisänneet suomalaisten markkinoiden kilpailutusta merkittävästi. In house-yhtiöt kilpailuttavat ja ostavat yli puolet liikevaihdostaan suoraan markkinoilta. Sidosyksiköiden tuottamat palvelut ovat usein sellaisia, joita ei vastaavina tällä hetkellä tuoteta markkinaehtoisesti. In house-yhtiöt suuntaavat Hilman kautta kilpailutuksia suoraan alueellisille ja paikallisille yrityksille. 

On ongelmallista, että toimivia hankintaketjuja joudutaan pakotetusti purkamaan. Tämä heijastuu paitsi kuntien ja hyvinvointialueiden asukkaiden saamiin palveluihin, mutta vaikeuttaa myös veroeurojen mahdollisimman tehokasta käyttöä. Lisäksi ongelmaa syventää Suomen sidosyksikköyhtiöille asettamat tiukat ulosmyyntirajat, jotka rajaavat niiden mahdollisuutta osallistua kilpailutuksiin ja näin tarjota palveluja omistusrajan ulkopuolelle jääville kunnille ja hyvinvointialueille siinäkin tapauksessa, että muuta markkinaa tai yhtä edullista palvelua ei ole tarjolla. 

Esitetty sidosyksikkösääntelyn muutos liittyy muutama vuosi sitten ilmenneisiin tapauksiin, joissa sidosyksikköjen toiminta ei kaikilta osin täyttänyt hankintalaissa asetettuja vaatimuksia. Tunnetuin tapaus oli ns. Sarastia-ratkaisu, jossa markkinaoikeus antoi Kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintavalvonnan kautta vireille tulleessa asiassa ratkaisun, jonka mukaan Sarastia ei ollut hyvinvointialueen sidosyksikkö puuttuvan määräysvallan vuoksi. Näin ollen voi todeta, että jo nykyisellä lainsäädännöllä on voitua puuttua ja puututtu väärinkäytöksiin. 

Vaikutukset kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan

Ehdotetulla vähimmäisomistusosuusvaatimuksella arvioidaan olevan useita kuntien ja hyvinvointialueiden, varsinkin pienten kuntien, toimintaa merkittävästikin vaikeuttavia seurauksia. On todennäköistä, että ehdotettu vähimmäisomistusosuutta koskeva vaatimus ei muuttaisi suurten kuntien toimintaa juuri lainkaan mutta ajaisi pienet, kauempana kasvukeskuksista sijaitset kunnat kestämättömään tilanteeseen, jossa ne eivät voi hankkia tehtäviensä toteuttamiseksi tarvitsemiaan palveluita sen enempää sidosyksiköiltä kuin markkinoiltakaan. Toisaalta on mahdollista, että sidosyksiköiden omistajat ryhtyvät tuottamaan tarvitsemiaan palveluita itse. Siten esitys ei edes toteuttaisi hallitusohjelman mukaisia tavoitteita parantaa julkisen sektorin tehokkuutta tai vahvistaa alueellista elinvoimaa ja yrittämisen edellytyksiä. Kun sidosyksiköt kilpailuttavat ja hankkivat markkinoilta kuntien ja hyvinvointialueiden tarvitsemia palveluita niiden puolesta, ehdotettu 10 prosentin vähimmäisomistusosuusvaatimus saattaa ainoastaan siirtää nämä hankinnat kuntien ja hyvinvointialueiden itse tekemiksi. Tällöin hallituksen esitys ei kasvattaisi markkinoilta hankittavien palveluiden määrää, vaan etupäässä vain lisäisi julkiseen hallintoon kohdistuvaa hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Nämä jäisivät viime kädessä veronmaksajien maksettaviksi. 

Sidosyksikköuudistuksen muutoskustannukset moninkertaistavat monen pienen ja keskisuuren kunnan tukipalvelukustannukset. Tämä on taloudellinen taakka, jolla on suora vaikutus kunnan asukkaiden saamiin peruspalveluihin. Kuntaliiton tekemien arvioiden mukaan sidosyksikkömuutoksen kustannus on ainakin 450—600 miljoonaa euroa. Kustannus on huomattava suhteessa julkisen sektorin säästötavoitteisiin kuluvan vuosikymmenen aikana. Tämä heijastuu suoraan pienten kuntien tuloveronkorotuspaineisiin jopa usean prosenttiyksikön verran. 

Vähimmäisomistusosuusvaatimuksesta johtuvien sidosyksikköjen purkautumisten vaikutusten arvioidaan olevan laajoja erityisesti ICT:n ja tiedonhallinnan toimialalla, jossa sidosyksiköiden rooli palveluketjussa on hyvin merkittävä. Osassa ICT-palveluita esityksestä aiheutuvat muutoskustannukset olisivat erittäin suuret, eikä käytössä olevien sovellusten vaihtaminen toiseen olisi käytännössä vaihtoehto järkevien siirtymäaikojen kuluessa. Lakimuutos tuottaa lisäksi osaamisvajetta, kun aiemmin yhteishankintoina tuotetut palvelut ja niihin tarvittava osaaminen esimerkiksi tietosuojassa joudutaan pilkkomaan ja investoimaan uudestaan kuntakohtaisesti. Näiltäkin osin suurimmat vaikutukset kohdistuisivat nimenomaan pienempiin kuntiin, joilla voidaan arvioida myös olevan kaikkein heikoimmat kyvyt vastata niihin. Erityisenä riskinä voidaan nähdä kyberturvallisuuden vaarantuminen, johon liittyvässä varautumisessa sidosyksiköt ovat keskeisessä roolissa. Esitys voi näiltä osin aiheuttaa merkittäviä taloudellisia ja toiminnallisia haittoja julkiselle sektorille sekä altistaa kuntien ja hyvinvointialueiden toiminnan tietomurroille ja kyberhyökkäyksille. Myös palveluntuottajien ja osaamisen puute voi aiheuttaa haittaa ja järjestelmähaavoittuvuuksia pitkäksi aikaa. 

Kuntien merkittävimmät tehtävät sote-uudistuksen jälkeen ovat olleet sivistyspalveluissa ja elinvoiman vahvistamisessa. Alueellinen elinvoiman vahvistaminen perustuu usein kuntien yhteiseen strategiseen tahtotilaan vahvistaa alueen elinkeinoelämää, yritysten kasvua, investointeja ja innovaatiotoimintaa ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on useilla alueilla perustettu kuntien yhteisiä kehitysyhtiöitä. Hankintalakiin esitetty omistusvaatimuksen muutos koskee myös kehitysyhtiöitä ja vaikeuttaa näin merkittävästi kuntien elinvoimatyötä ja hajottaa toimivia yhteistyörakenteita. 

Esityksessä ehdotetut siirtymäajat ovat edelleen liian lyhyitä, vaikka joidenkin terveyspalveluihin liittyvien sidosyksikköhankintojen osalta siirtymäaikaa on pidennetty 1.7.2029 asti. Siirtymäaikojen tulisi olla kaikkiaan vähintään 3 vuotta ja ainakin 5 vuotta sidosyksiköiden osalta, jotka tuottavat välittömästi henkeä ja terveyttä ylläpitäviä terveydenhuollon palveluja, terveydenhuoltolaissa tarkoitettuja terveydenhuollon keskitetyn erikoisosaamisen palveluja tai näiden palvelujen tuottamiseen tarkoitettuja tietojärjestelmiä. Lyhyt siirtymäaika johtaa myös siihen, että hankintayksiköt kilpailuttavat saman palvelun/tuotteen samaan aikaan. Tarjoajia ei välttämättä riitä kaikille, ei saada kilpailutuksiin tarjouksia, hinnat nousevat ja riskinä on, että kysyntätilanteesta johtuen sopimusten toteuttamisessa on haasteita. Tämä ilmiö nähtiin myös hyvinvointialueiden käynnistäessä toimintaansa. 

Esityksestä arvioidaan aiheutuvan hyvinvointialueille kustannusvaikutuksia, joita ei ole tarkoitus ottaa erikseen huomioon alueiden rahoituksessa. Koska esityksessä ei ehdoteta muutoksia hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin, kyseessä ei ole hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 9 §:n mukainen tehtävämuutos, joka otettaisiin etukäteen huomioon alueiden yleiskatteellisessa rahoituksessa voimaantulovuodesta lukien.  

Kuntien itsehallinnosta

Esityksessä nyt ehdotettu 10 % omistusvaatimus merkitsee suoraa puuttumista perustuslain 121 §:ssä turvattuun kunnalliseen itsehallintoon. Hallituksen esityksessä ei kyetä esittämään vakuuttavia perusteluja ehdotetun omistusvaatimuksen hyväksyttävyyden ja välttämättömyyden sekä oikeasuhtaisuuden puolesta. Esityksessä ei myöskään kyetä osoittamaan sitä, että juuri 10 %:n omistusvaatimus on välttämätön esityksen sinänsä hyväksyttävien tavoitteiden saavuttamiseksi eikä arvioida sitä, miksi niihin ei voitaisi päästä vähemmän kunnallista itsehallintoa rajoittavin keinoin. Esitetty omistusvaatimus kohtelee kaikkia kuntia sinänsä yhdenvertaisesti, mutta tosiasiassa sen vaikutukset ovat erityisen merkittävät pienissä ja keskisuurissa kunnissa ja sitä kautta synnyttää eriarvoisuutta eri kuntien asukkaiden välillä tavalla. On ongelmallista, että kuntien ja niiden asukkaiden yhdenvertaisuuden heikentyminen ei seuraa kunnallisessa päätöksenteossa tehdyistä valinnoista, vaan yksinomaan lainsäätäjän säätämästä 10 %:n omistusvaatimuksesta. 

Mielipide / Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme, että lakiehdotus hylätään. 

Helsingissä 15.4.2026

Eveliina Heinäluoma sd 
Saku Nikkanen sd 
Paula Werning sd 
Timo Suhonen sd 
Alviina Alametsä vihr 
Anna Kontula vas 

Lue lisää:

• Hallintovaliokunnan lausunto hankintaltaista (15.4.2026) HaVL 9/2026 vp HE 2/2026 vp