Kainuun hyvinvointialue: Vahvistaa suurten markkinatoimijoiden asemaa

Hallituksen esityksen taloudelliset vaikutusarviot ovat erittäin epävarmoja ja erityisesti niiden arviointia tulee edelleen tarkentaa ennen päätöksen tekoa, Kainuun hyvinvointialue toteaa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. ”On välttämätöntä varautua siihen, että
muutoskustannukset korvataan hyvinvointialueille ja arvioida tämän jälkeen muodostuva
kokonaisvaikutus julkisen talouden kannalta”, se toteaa. Ohessa on lausunto kokonaisuudessaan.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntopyyntö:
HE 2/2026 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja
käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta

Lausunnonantajan lausunto

Kainuun hyvinvointialue kannattaa hallitusohjelman kirjauksen vahvistamista, että palvelujen
jatkuvuus ja räätälöidyt suorahankinnat voidaan huomioida hankintalain puitteissa, vaikka tämä
edellyttääkin huolellista perustelua. Käytännössä tämä mahdollistaa elämänmittaisten
asiakaspalveluiden jatkumisen ilman katkoksia ja vähentää riskiä siitä, että asiakkaat
jouduttaisiin kilpailutusten seurauksena siirtämään palveluntuottajalta toiselle.
Hankintalain 12 luvun poistaminen vahvistaa sote-lainsäädännön merkitystä hankintojen
ohjauksessa. Jatkossa sote-palveluiden laatuvaatimukset perustuvat entistä enemmän
hyvinvointialueiden järjestämislakiin, eivätkä niinkään hankintalain yksityiskohtaisiin sääntöihin.
Tämä voi selkiyttää sote-palveluhankintojen perusteita ja mahdollistaa paikallisten olosuhteiden
paremman huomioimisen – erityisesti alueilla, jotka ovat maantieteellisesti laajoja ja joissa
tarjonta on kapeaa, kuten Kainuussa.

Pakollinen markkinakartoitus yli 10 M€ hankinnoissa lisää sekä valmistelutyötä että hankinnan
läpivientiin kuluvaa aikaa. Tämä korostaa tarvetta ennakoida hankintoja nykyistä paremmin ja
vaatii hankintayksiköltä riittävää osaamista ja suunnitelmallisuutta. Mikäli organisaation
kyvykkyys ei riitä, on vaarana, että hankintoja valmistellaan kiireessä. Tällöin markkinatuntemus
jää heikommaksi, tarjouspyyntö ei välttämättä houkuttele tarjoajia ja riski heikkolaatuisten tai
liian vähäisten tarjousten saamiseen kasvaa.

Harvaan asutulla alueella, kuten Kainuussa, toimintaympäristö on haastava ja todellista
kilpailupotentiaalia ei aina ole. Tämän vuoksi markkinakartoitus tai uudelleenkilpailutus ei
todennäköisesti lisää tarjontaa. Kainuun näkökulmasta osa velvoitteista voi siten olla irrallisia
alueen todellisesta markkinatilanteesta. Koska sote-palveluissa Kainuu on riippuvainen pienestä
määrästä tuottajia, turhat kilpailutukset voivat pahimmillaan heikentää palvelujen saatavuutta.
Lain kohtaan ehdotetut lisämaininnat erilaisista arviointityökaluista voivat lisätä tietoisuutta
markkinakartoituksen laaja-alaisesta sisällöstä ja tällä tavoin osaltaan kannustaa hankinnan
huolelliseen valmisteluun. Hyvinvointialueen näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisempaa
olisi säilyttää markkinakartoitus vapaaehtoisena ja vapaamuotoisena, jotta se voidaan toteuttaa
kuhunkin hankintaan ja tilanteeseen parhaiten sopivalla, eniten hyötyä tuottavalla tavalla.
Hankintayksikön näkökulmasta ehdotettu lähtökohta, jonka mukaan hankinta tulee jakaa osiin,
on erikoinen. Hankinnan jakaminen osiin ei automaattisesti tuo säästöjä, kustannustehokkuutta
tai muita hyötyjä, ja ehdotettu velvollisuus voi kannustaa hankintayksiköitä jakamaan hankintoja
myös silloin, kun se ei ole esimerkiksi hallinnollisesti tai taloudellisesti kannattavaa.
On huomioitavaa, että myös voimassa olevan lainsäädännön nojalla hankintayksikkö voi
keskeyttää hankinnan ja tehdä vaatimuksiin tai asiakirjoihin muutoksia, jos kilpailutuksessa on saatu vain yksi tarjous. Ehdotettu muutos ei tuo lisäarvoa voimassa olevaan lain velvollisuuksiin
tai mahdollisuuksiin verrattuna.

Käytännössä ehdotettu muutos voi johtaa siihen, että hankintamenettelyn kesto venyy ja
menettelyn aiheuttama työmäärä lisääntyy sekä hankintayksiköllä että tarjoajalla.
Hankintayksiköillä on jo nykyisellään toisiaan vaikeuksia toteuttaa hankintoja riittävän nopeasti
tarpeen ilmetessä, ja oikeuskäytännössä suorahankinnan kiireperustetta on tulkittu hyvin
suppeasti. Hankintamenettelyn entistä pidempi kesto pahentaa näitä ongelmia. Lisäksi
hankintojen pakollinen osiin jakaminen monimutkaistaa sopimushallintaa.
Kainuun kaltaisilla alueilla kapeat markkinat voivat edelleen johtaa tilanteisiin, joissa tarjouksia
tulee liian vähän. Tämä lisää riskiä turhista uudelleenkilpailutuksista, viivästyksistä ja
kustannusten kasvusta ilman todellista kilpailuhyötyä. Lisäksi muutokset kasvattavat
merkittävästi hankintayksikön henkilöstöresursseihin kohdistuvaa painetta, koska valmistelun ja
hallinnoinnin työmäärä kasvaa.

Sidosyksikköjen vähimmäisomistusosuuden nostaminen tarkoittaa, että Kainuun
hyvinvointialueen on arvioitava uudelleen omat omistusosuutensa sidosyksiköissä. Tämä
koskee erityisesti ICT-, taloushallinto- ja tukipalveluyhtiöitä. Useissa Kainuun käyttämissä
yhtiössä omistusosuus jää alle esitetyn uuden vähimmäisrajan, todennäköisesti syntyy tarve
myydä, ostaa tai järjestellä omistuksia. Koska omistusosuus on Kainuussa usein pieni, tämä
voi johtaa siihen, että esimerkiksi ICT-ratkaisut joudutaan kilpailuttamaan. Kilpailutus voi nostaa
kustannuksia erityisesti räätälöidyissä toimialakohtaisissa järjestelmissä, aiheuttaa
siirtymäkustannuksia ja integraatiohaasteita sekä muutoksia Kainuun hyvinvointialueen ICTarkkitehtuurissa ja palvelurakenteessa.

Siirtymäaika on haastava, koska omistusjärjestelyt ja kilpailutukset on tehtävä nopeasti, lisäksi
siihen sisältyy merkittäviä muutoskustannuksia ja epävarmuutta. Kainuun vähäinen
henkilöstöresurssi ICT ohjauksessa ja hankinnoissa korostaa riskiä.
Ehdotettu vähimmäisomistusosuuden nosto vahvistaisi todennäköisesti suurten
markkinatoimijoiden asemaa, koska pienemmillä toimijoilla ei useinkaan ole mahdollisuutta
täyttää omistusvaatimusta tai järjestellä omistusrakenteitaan. Nykyiset sidosyksikkörakenteet
ovat mahdollistaneet myös pienempien yhtiöiden toiminnan, mutta uudistus voi heikentää niiden
toimintaedellytyksiä ja jopa vaarantaa niiden olemassaolon.

Esitetty ehdotus olettaa, että palvelut voidaan korvata markkinaehtoisilla toimijoilla. Kainuu on
harvaan asuttu alue, jossa kilpailua on vähän, joten kilpailutus ei välttämättä laske
kustannuksia. Osa sidosyksiköiden palveluista ovat luonteeltaan paikkaan sidottuja (pesula,
ateriapalvelut, jätehuolto, osa sote-tukipalveluista) -markkina ei toimi. Kainuu ei todennäköisesti
saavuta säästöjä samassa määrin kuin suuret kaupunkialueet.

Hallinnollinen työ ja resurssitarve kasvavat omistusjärjestelyjen, sopimusten uusimisen ja
kilpailutusten valmistelun myötä. Riskinä on sopimusten katkokset ja palvelutuotannon häiriöt.
Lisäksi kustannukset voivat kasvaa, mikä heikentää hyvinvointialueen taloudellista kestävyyttä
ja säästöpotentiaali on siten selvästi valtakunnallista keskiarvoa matalampi.

Hankintojen avoimuutta ja valvontaa koskevien vaatimusten tiukentuminen edellyttää
hankintayksiköltä entistä tarkempaa juridista osaamista sekä tarjouspyyntöjen että sopimusten
laadinnassa. Kiristyneet vaatimukset lisäävät myös riskiä virheisiin, joista voi seurata merkittäviä
taloudellisia vaikutuksia, kuten sopimusten mitätöinti, seuraamusmaksut tai muut sanktiot.
Vaikka Kainuun hyvinvointialueelle ei ole tehty erillistä taloudellista vaikutusarviota, on selvää,
että hankintalain muutokset kasvattavat hankintayksikön työmäärää. Kainuun
kustannusvaikutuksia voidaan arvioida suhteessa valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin.
Mikäli kilpailu aidosti lisääntyisi, se voisi tuoda säästöjä, mutta Kainuussa markkinat ovat useilla
aloilla kapeat. Siksi kilpailun tuomat säästöt jäänevät todennäköisesti pienemmiksi kuin
valtakunnallisissa arvioissa keskimäärin.

Kainuun hyvinvointialueen näkökulmasta hankintalain muutosten tuomat hyödyt jäävät melko
vähäisiksi. Sote-lainsäädännön laatuvaatimusten vahvistuminen voi helpottaa hankintojen
perustelua, ja avoimuuden lisääntyminen voi parantaa toimittajien laatua. Haittoina voidaan
todeta, että muutokset lisäävät huomattavasti hallinnollista työtä ja kasvattavat riskiä turhista
kilpailutuskierroksista. Sidosyksikköjä koskevat uudet vaatimukset voivat pakottaa
kilpailuttamaan palveluja, joita ei harvaan asutuilla alueilla ole todellisuudessa saatavilla. Lisäksi
valvonnan kiristyminen lisää juridista riskiä ja edellyttää hankintayksiköltä nykyistä vahvempaa
osaamista.

Uudet velvoitteet todennäköisesti kasvattavat kustannuksia, viivästyttävät hankintoja ja voivat
olla osittain epärealistisia Kainuun markkinatilanteeseen nähden, koska tarjonta on monilla
aloilla kapeaa. Lisäksi siirtymäsäännökset ovat erittäin tiukat, ja niiden aikataulut eivät ole
realistisia hyvinvointialueen toiminnan kannalta.

Sidosyksikköjä koskeva siirtymäaika on erityisen haastava, koska se edellyttää sekä
omistusjärjestelyjen että mahdollisten kilpailutusten toteuttamista hyvin nopealla aikataululla.
Uudelleen järjestettäviä palveluita ja kilpailutettavia sopimuksia on paljon ja tämän takia
hankinnat olisi vaiheistettava usealle vuodelle. Kaikkia kilpailutuksia ja käyttöönottoja ei voida
tehdä samanaikaisesti. Lisäksi on huomioitava nykyisinkin kilpailutettavien palvelujen ja
hankintojen tulevat kilpailutukset, käyttöönotot ja niissä tarvittavat resurssit.
Kun useat eri hyvinvointialueet joutuvat tekemään vastaavia kilpailutuksia samaan aikaan,
muutoksesta hyötynevät ensivaiheessa erilaisia kilpailutuspalveluita tarjoavat konsulttiyritykset
sekä pidemmällä aikavälillä suuret yritykset sellaisilla toimialoilla, joissa sidosyksikköhankintoja
käytetään. On huomioitavaa, että korvaavaa markkinaehtoista toimintaa ei välttämättä ole
saatavilla taikka kannattavaa järjestää, esimerkiksi haja-asutusalueilla. Tilanne voi nostaa
suoraan hankintojen kustannuksia ja heikentää hyvinvointialueiden neuvotteluasemaa.
Siirtymävaiheeseen liittyy lisäksi huomattavia muutoskustannuksia sekä epävarmuutta
palvelujen jatkuvuudesta. Siirtymäajan on oltava riittävän pitkä, jotta hyvinvointialueilla on
mahdollista mukauttaa toimintansa uuteen lainsäädäntöön ilman, että palvelujen jatkuvuus ja
turvallisuus vaarantuu.

Kainuun hyvinvointialue kannattaa kustannustehokkuuden saavuttamista ja sidosyksiköiden
käytön rajoittamista muilla keinoin kuin vähimmäisomistusvaatimuksella. Nykysääntelyyn pohjautuvaa sidosyksikkömääritelmää tarkentavat sanamuodot lainsäädäntöön ovat
perusteltuja, mutta sidosyksikkökriteeristön kiristäminen merkittävästi nykytilasta johtaa täysin
tavoitteiden vastaisiin tuloksiin esimerkiksi julkisten varojen tehokkaan käytön ja
huoltovarmuuden turvaamisen osalta.

Kainuun hyvinvointialueelle on tärkeää keskittyä ydintehtäviinsä ja varmistaa, että tukipalvelut
järjestetään kustannustehokkaasti. Monissa tukipalveluissa tehokkuus syntyy keskittämisestä,
harva alue on riittävän suuri tuottaakseen itse nämä palvelut kannattavasti. Tehokas ja säästöjä
tuova sidosyksikön toiminta on julkisten hankintojen tehostamista ja järkevää julkisten varojen
käyttöä, pelkkä omistusmuoto tai -osuus ei sitä ratkaise.

Kainuun hyvinvointialue on kooltaan pieni, joka vaikeuttaa sen realistisiin mahdollisuuksiin
omistusosuuksien hankkimisesta, vaikka siihen olisi halukkuuttakin. Muutos voi siis johtaa
siihen, että pienemmät hankintayksiköt jäävät sidosyksikkötoiminnan ulkopuolelle. Samalla
jouduttaisiin luopumaan täysin toimivista ja lisäarvoa tuottavista yhteistyömalleista ja niistä
hyödyistä mitä erityisosaamisen keskittämisellä näihin yksiköihin on ollut.’

Hyvinvointialueen näkemyksen mukaan voimassa oleva sääntely ja sen tulkinta
oikeuskäytännössä sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvonta ovat toimivia ja ohjaavat
sidosyksikköjen käyttöä tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvinvointialueita voidaan ohjata
tekemään analyysejä sidosyksiköiden kautta järjestetyistä palveluista, niiden
markkinatilanteesta ja valittujen tuotantotaparatkaisujen kustannusvaikuttavuudesta. Lisäksi
sidosyksikköjen virheellistä käyttöä koskien voidaan antaa informaatio-ohjausta. Hankintoja
valvova Kilpailu- ja kuluttajavirasto on jo suunnannut valvontaa sidosyksikköhankintoihin.
Kainuun hyvinvointialue yhtyy Hyvilin 4.3.2026 antamassa lausunnossa esitettyyn
näkemykseen, jonka mukaan muutoskustannukset tulee korvata hyvinvointialueille. Hallituksen
esityksen taloudelliset vaikutusarviot ovat erittäin epävarmoja ja erityisesti niiden arviointia tulee
edelleen tarkentaa ennen päätöksen tekoa. On välttämätöntä varautua siihen, että
muutoskustannukset korvataan hyvinvointialueille ja arvioida tämän jälkeen muodostuva
kokonaisvaikutus julkisen talouden kannalta.

Jaana Mäklin
Asiakkuus- ja hankintajohtaja
Kainuun hyvinvointialue

Lähde:

• Kainuun hyvinvointialue: Lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle (17.3.2026)