JS-Jätelautakunta: Omistusvaatimus romuttaisi kunnallisen jätehuollon toimintamallin

”Omistusosuuden vähimmäisvaatimuksella on toteutuessaan useita negatiivisia vaikutuksia. Omistusosuuden vähimmäisvaatimus toteutuessaan muuttaisi koko kunnallisen jätehuollon toimintaympäristön Suomessa sekä vaikuttaisi valtaosaan suomalaisten jätehuoltopalveluista. Mietinnössä ei ole arvioitu riittävästi muutoksen vaikutuksia kunnalliselle jätehuollolle.

Muutos aiheuttaisi joko alueellisesti yhteisesti järjestetyn jätehuollon uudelleenjärjestelyn uusien omistusosuuksien mukaisesti tai pahimmassa tapauksessa alueellisen jätehuollon yhteistyön pirstaloitumisen. Jäteyhtiön omistusosuuksien uudelleen määrittely edellyttää, että omistajakunnat saavat sovittua asiasta yhteisymmärryksessä. Entä jos kunnat eivät pääse sopuun omistusosuuksien uudelleenjärjestelystä? Alueen kuntien allekirjoittamassa osakassopimuksessa
ei ole mahdollisuutta irtaantua osakkuudesta muutoin kuin myymällä osakkeet. Sopimus ei kuitenkaan velvoita muita kuntia tai yhtiötä lunastamaan eroavan kunnan osakkeita. Sopimus ei myöskään velvoita yli 10 % omistavia kuntia myymään osakkeitaan.

Osakkeiden ostaminen 10 % edestä voi myös olla täysin mahdotonta pienemmille kunnille taloudellisista syistä. Muutos pakottaisi tällaisessa tapauksessa kunnan irtaantumaan seudullisesta jätehuollosta. Jätehuollon kuntayhteistyön ulkopuolelle jäävät kunnat eivät yksinään kykene suoriutumaan vaativista lakisääteisistä jätehuollon velvoitteista, mistä voi seurata paikallisesti epäasianmukaisesti hoidettua jätehuoltoa sekä lisääntyviä ympäristöhaittoja. Yhteistyön
ulkopuolelle jäävien kuntien tulisi organisoida kaikki jätehuollon palvelutehtävät sekä jätehuollon viranomaistehtävät, joita ne eivät ole vuosikausiin enää itse hoitaneet.

Ehdotus johtaisi myös jätehuoltoviranomaisen toiminnan uudelleen organisointiin. Jätelain 23 §:n mukaan jätehuoltoviranomaisen toimialueen on oltava sama kuin jäteyhtiön. Uuden viranomaisen perustaminen ja toiminta aiheuttaisivat hallinnollista työtä sekä vaatisi resurssia. Jätehuoltoviranomainen
käsittelee yksittäisten kiinteistöjen jätehuoltoa koskevat hakemukset, antaa alueelle jätehuoltomääräykset ja jätetaksan sekä päättää kuljetusjärjestelmästä. Laajojen päätösten valmistelu ja päätösprosessi kestää vähintään 1-2 vuotta. Muutokset jätehuoltoviranomaisen organisoitumisessa ja uusien jätehuoltoviranomaisten toiminnan käynnistäminen vaikeuttaisivat keskeisten viranomaistehtävien hoitamisen useiksi vuosiksi. Kaiken tämän seurauksena
kuntien hallinnollinen taakka kasvaisi merkittävästi ja pysyvästi.

Vähimmäisomistusvaatimus saattaisi lisätä tarvetta nykyisten jäteyhtiöiden aiempaa laajempaan jätehuoltopalveluiden markkinaehtoiseen ja/tai TSV-palveluiden myyntiin, kun jäteyhtiöiden ulkopuolelle jäävät yksittäiset kunnat hankkisivat lakisääteistä jätehuoltoa varten tarvittavat
palvelut kilpailuttamalla. Jäteyhtiöt eivät kuitenkaan voisi tarjota näitä palveluita kunnille tiukkojen ulosmyyntirajojen vuoksi. TSV-palveluita yhtiö voisi tarjota vain, jos palvelulle ei ole saatu tarjouksia markkinoilta. Ulosmyyntirajoja ollaan myös tiukentamassa, mikä supistaisi mahdollisuutta entisestään. Esimerkki Jyväskylän seudulta: Biojätteen jätehuollon järjestäminen kuuluu kunnan vastuulle. Ainoa biojätteen käsittelylaitos Keski-Suomessa on Mustankorkean
omistama biokaasu- ja kompostointilaitos. Laitos on aikanaan rakennettu, jotta osakaskunnista syntyvälle biojätteelle ja puhdistamolietteille olisi oma käsittelypaikka. Mustankorkea ei voisi kuitenkaan jatkossa tarjota yhteistyön ulkopuolelle jääville kunnille biojätteen käsittelyä ulosmyyntirajojen vuoksi, varsinkaan niiden kiristyessä. Tämä aiheuttaisi sen, että biojäte ja puhdistamoliete kuljetettaisiin maakunnan ulkopuolelle käsittelyyn. Mikä väistämättä nostaisi käsittelykustannuksia, joka heijastuu suoraan asukkaiden jätemaksuihin. Sekajätteen käsittelykapasiteetti on myös rajoitettua ja nykyiselle järjestämälle valmiiksi mitoitettua, eikä käsittelykapasiteettia ole kattavasti tarjolla kaikkialla Suomessa.

Mietinnössä ei lainkaan tuoda esille ehdotuksen vaikutuksia kunnallisen jäteyhtiön omistus- ja sopimusjärjestelyihin. Jäteyhtiöt omistavat ja hallinnoivat infraomaisuutta. Jäteyhtiöiden investointeja ei voida mitenkään jakaa omistajien kesken, kuten biokaasu- ja kompostointilaitosta, jätekeskusta tai lajitteluasemia. Vaikutuksia ei myöskään arvioida jo kilpailutettujen jätteenkuljetusurakoiden osalta. Mustankorkea Oy kilpailuttaa jätteenkuljetusurakat hankinta- ja jätelainsäädännön mukaisesti, ja urakoita hoitavat yksityiset kuljetusyritykset. Urakka-alueet eivät noudata toimialueen kuntien rajoja, joten urakoihin tulisi väistämättä muutoksia pirstaloitumisen myötä. Kuljetusurakoiden sopimuskaudet ovat yleensä 5-7 vuoden mittaisia. Jätteenkäsittelypalvelua
koskevat sopimukset, esimerkiksi sekajätteen käsittelystä, ovat huomattavasti pidempiä, jopa kymmeniä vuosia. Vaikutukset kaikkiin näihin sopimuksiin olisivat merkittäviä. Jätteenkuljetusten urakkasopimuksia tulisi irtisanoa tai sopimuksiin saattaisi tulla suuriakin muutoksia, jos jokin jo kilpailutettu alue jäisi urakasta pois. Muutoksista hyvin suurella todennäköisyydellä aiheutuisi sopimusrikkomuksista johtuvia sanktioita, kuten sakkoja. Nämä sakkomaksut tulisivat katettavaksi asukkailta perittävillä jätemaksuilla. Sopimusmuutokset vaikuttaisivat myös negatiivisesti urakkaa tekeviin yrityksiin, kun heidän työhönsä tulisi muutoksia tai se loppuisi ennen aikaisesti.”