Oulu: Lakiesitys uhkaa vuosikymmeniä rakennettua jätehuoltoyhteistyötä

”Alun perin in-house yhtiöiden perimmäinen tarkoitus on ollut yhdessä omistamalla säästää kustannuksia syntyvien skaalaetujen ja jaettujen investointien muodostamilla säästöillä. Osakeyhtiömalli on osoittautunut toimivaksi yhteistyömalliksi. Samalla sidosyksiköt ovat pystyneet tarjoamaan omistajilleen huoltovarmuuden ja varautumisen yhteiskunnan kriisitilanteissa (kuten korona) joustavilla sopimuskäytännöillä kustannustehokkaasti. Suuret kaupungit ja sidosyksiköt pystyvät mahdollisen vähimmäisomistusvaatimuksen myötä jatkamaan toimintaansa suuren omistuksensa sekä hyvien hankinta- ja sopimusosaamisen avulla, mutta erityisesti maantieteellisesti hajallaan olevien pienten kuntien ja sidosyksiköiden asema tulee heikentymään hankinta- ja sopimusosaamisen haasteiden ja markkinoiden tarjonnan vähäisyyden vuoksi.
Lisäksi todennäköisesti suuremmat omistajat, eli isot kunnat, joutuvat vetovastuuseen omistuksen uudelleenjärjestelyissä ja tämä omistusosuuden vähimmäisvaatimus aiheuttaa suurille kunnille hallinnollista työtä ja kustannuksia.
Jätehuoltosektori
10 %:n vähimmäisomistusvaatimus on kuntien huono yhdessä omistamille jätehuoltoyhtiöille yhteisen jätehuoltoinfran kannalta. Kuntien yhdessä omistamat jätehuoltoyhtiöt omistavat ja kehittävät yhdessä jätehuoltoinfraa kuten jätekeskuksia, jäteasemia, käsittelylaitoksia, kaatopaikkoja, biolaitoksia ja jätevoimaloita. Esitetty 10 %:n vähimmäisomistusraja vaikeuttaa vuosikymmeniä sitten alkanutta ylikunnallista yhteistyötä jätehuollossa, jonka ydinajatuksena oli pystyä yhdessä vastaamaan alati lisääntyvään eurooppalaiseen terveyden- ja ympäristönsuojelun sääntelyyn.
Lakiehdotus ei mahdollista jätehuoltoa koskevia poikkeuksia 10 %:n omistuksen osalta, minkä seurauksena tilanne muodostuu vaikeaksi seudullisen jätehuollon järjestämisessä pienille kunnille: pienten kuntien tulisi perustaa ja investoida omaan jätteenhuoltojärjestelmään kierrätysvelvoitteineen.
Esitetty vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaa kuntien yhdessä omistamien jätehuoltoyhtiöiden omistusrakenteen purkamisen sekä yhteisesti omistetun jätehuoltoinfran muutoksia ja uudelleenjärjestelyitä. Muutoksen myötä olisi sovittava, mikä taho hoitaa kaatopaikat ja käsittelylaitokset. Esim. Oulussa Kiertokaari Oy omistaa yhden jätteenkäsittelylaitoksen, mutta kuka käsittelisi jatkossa ehdotetun lainmuutoksen tuomien omistusjärjestelyiden jälkeen kunnallisista jätehuoltoyhtiöistä ulosjäävien pienten kuntien jätteet? Hinta veronmaksajille voi nousta korkeaksi. Samalla pienten kuntien hankinta- ja sopimusosaamisen merkitys korostuu.
Vähimmäisomistusvaatimuksen mukanaan tuoma muutos jätehuoltosektorilla on valtava myös lainsäädännön edellyttämien ympäristöä koskevien velvoitteiden täyttämisen näkökulmasta. Jätehuoltoalan alati tiukentuvien lainsäädäntövaatimusten täyttäminen voi muodostua haastavaksi etenkin pienille kunnille, joiden edellytykset jätehuollon järjestämiseen seudullisena yhteistyönä sidosyksikön kautta poistuvat 10 %:n vähimmäisomistusvaatimuksen kautta.”


Post Comment