Hamina: Ehdotettu vähimmäisomistusvaatimus on jätehuollossa toteuttamiskelvoton

”Sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskevaa vaatimusta ei ole perusteltu riittävästi. Nyt jää epäselväksi miten vähimmäisomistuksen nosto 10%:n lisäisi kilpailua ja lakimuutoksen tavoitteita. Muutos aiheuttaisi valtavasti hallinnollista työtä (voimassa olevien sopimusten purkaminen, uusien sopimusten/ palvelun kilpailuttaminen) liian lyhyessä ajassa.

Kymenlaakson Jäte Oy on kokonaan kuntien omistama jätehuoltoyhtiö, jolla on yhdeksän omistajakuntaa. Yhtiön omistajakunnista kolme, Kouvola, Kotka ja Hamina, täyttävät ehdotetun 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen. Loput kuusi omistajakuntaa, Iitti, Miehikkälä, Virolahti, Pyhtää, Lapinjärvi ja Mäntyharju, omistavat kukin alle 10 prosenttia. Yhtään ulkopuolista tahoa ei yhtiön omistusosuuksissa ole. Määräysvalta on täysin kunnilla.
Kymenlaakson Jäte Oy näkee sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskevan vaatimuksen perusteettomana. Yhtiön näkemyksen mukaan se myös vaikeuttaa kuntien lakisääteisten jätehuoltotehtävien hoitamista. Lisäksi se tuo kunnille kohtuuttomasti lisätyötä ja kustannuksia sekä kohtelee eri kokoisia kuntia eriarvoisesti.

Muutosesitys ei ole tarkoituksenmukainen eikä toteuttamiskelpoinen jätehuollossa eikä pienessä kaupungissa.
Ehdotettu 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus ei ole toteuttavissa jätehuollossa, sillä kuntien omistusosuudet jäteyhtiössä määräytyvät kunnan asukasluvun perusteella toiminnan rahoituksen vuoksi. Jätelaki ei mahdollista toiminnan rahoittamista omistajien omistusosuuksien mukaan vaan toiminnan rahoituksessa on noudatettava jätelain 79 §:ä, jonka mukaisesti rahoitus perustuu muun muassa kiinteistöllä asuvien henkilöiden lukumäärään tai kiinteistön käyttötarkoitukseen sekä jätteen lajiin, laatuun, määrään ja noutokertaan. Jos pienempien kuntien omistusosuutta kasvatetaan ehdotettuun 10 prosenttiin, niin niiden asukkailta kerätyt jätemaksut jakautuisivat edelleen asukasluvun mukaisesti eikä omistusosuuden mukaisesti. Tämän vuoksi vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että suuremmat omistajat vapaaehtoisesti vähentäisivät suhteellista omistusosuuttaan.

Ehdotettu 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus ei ole hankintatoimen näkökulmasta jätehuollossa tarkoituksenmukainen, sillä se ei lisää markkinoita, tarjontaa tai säästöjä. Asukkaiden jätehuollon tarve eli markkinat eivät kasva sidosyksikön omistusosuutta rajoittamalla. Jätehuolto on kunnan lakisääteinen tehtävä, jonka se on hoidettava joko omana työnään tai yhteisessä jäteyhtiössä joka tapauksessa. Kymenlaakson Jäte Oy kilpailuttaa jo nyt esimerkiksi kaikki kuljetuspalvelunsa.

Yhtiön toiminta-alueella on kuusi pientä omistajakuntaa, alle 10 prosentin omistusosuudella, joilla yksittäisen kunnan alueella ei välttämättä muodostu riittävän suuria jätehuollon markkinoita. Näiden kuntakohtaiset jätehuoltoratkaisut on korvattu ylikunnallisella yhteistyöllä jäteyhtiössä. Tämä mahdollistaa taloudellisesti yksittäistä kuntaa tehokkaammat ratkaisut ja varmistaa myös jätehuollon palveluiden saatavuuden.

Sidosyksikön omistusosuuden rajoittaminen 10 prosenttiin pilkkoo jätteiden keräys- ja käsittelypalveluita sekä ympäristönsuojelun kannalta välttämätöntä loppusijoitusta, pienempiin, kannattamattomiin alueisiin. Jätehuolto vaatii minimimäärän jätettä toimiakseen taloudellisesti kustannustehokkaasti. Mitä pienemmät jätehuollon markkina-alueet ovat, niin sitä tehottomampaa ja kalliimpaa se on, eikä säästöjä synny.

Esitetyllä säätelyllä vaikeutetaan kuntien yhteistyötä ja yhteistä kehitystyötä sekä tuhotaan kuntien yhteisen kirjastojärjestelmää ylläpitävän yhtiön rakentamat palvelut eri kokoisille omistajakunnille. Asiantuntijoiden keskittämisellä sidosyksikköön on saavutettu merkittäviä kustannushyötyjä. Sidosyksiköt
ovat mahdollistaneet myös pienten kuntien pääsyn mukaan kirjastojärjestelmän kehitystyöhön ja hyötymisen isompien kuntien resursseista sekä suuremmasta volyymistä.”