Kouvola: Ehdotettu vähimmäisomistusvaatimus vaarantaa kuntien itsehallinnon ja nostaa kustannuksia

”Ehdotettu sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskeva vaatimus ei ole millään tavalla tarkoituksenmukainen eikä toteuttamiskelpoinen. Esitys ei vastaa lainsäädäntömuutoksille asetettuihin tavoitteisiin kustannustehokkuuden, kilpailullisuuden ja suunnitelmallisuuden lisäämisestä julkisissa hankinnoissa.

Nykytilanteessa markkinat ovat tehokkaassa toiminnassa yksityisen ja julkisen kesken. Nykyinen hankintalaki mahdollistaa tehokkaasti yksityisten yritysten toiminnan in house-yhtiöiden rinnalla, koska in house-yhtiöt ostavat jopa yli puolet liikevaihdostaan yksityisiltä yrityksiltä.

In house-yhtiöiden tarjoamaa kokonaispalvelua ei useinkaan ole sellaisenaan saatavissa markkinoilta. In house-yhtiöt tuottavat asiakasomistajien tarpeisiin räätälöityjä palvelukokonaisuuksia, jolloin tarvittavat hankinnat määrittyvät sen mukaisesti. In house -yhtiöiden vastuulla on palvelujen tuottamiseen tarvittavat sopimukset, kehittäminen, ylläpito, jatkuvuus sekä huoltovarmuus, koko paketti. Omistajat hyötyvät niin yhtiön hankintaosaamisesta, toteutetuista kilpailutuksista, palvelutuotantoon liittyvien hankintojen volyymieduista kuin palveluihin tarvittavan henkilöstön laajasta osaamisesta ja samalla palvelutuotannon kustannukset on jaettu koko asiakasomistajakunnan kesken. Tehdyt kilpailutukset toteutuvat hyvin kustannustehokkain tuloksin ja sidosyksikkönä yhtiö voi hinnoitella palvelunsa erittäin kilpailukykyiseen tasoon markkinoilla toimiviin monikansallisiin yhtiöihin verraten. Tämä jos mikä on verovarojen vastuullista ja tehokasta käyttöä.

Esitetyllä säätelyllä vaikeutetaan kuntien yhteistyötä ja yhteistä kehitystyötä sekä tuhotaan kuntien yhteisten yhtiöiden rakentamat palvelut eri kokoisille omistajakunnille. Asiantuntijoiden keskittämisellä sidosyksikköihin on saavutettu merkittäviä kustannushyötyjä. Sidosyksiköt ovat ehkäisseet päällekkäistä hallintoa ja kuntien keskinäistä kilpailuja rajallisista henkilöstö ym. resursseista. Sidosyksiköt ovat mahdollistaneet myös pienten kuntien pääsyn mukaan moninaiseen kehitystyöhön ja hyötymisen isompien kuntien resursseista sekä suuremmasta volyymistä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on selvityksessään tuonut selkeästi esiin, että työryhmän ehdotuksen mukainen sidosyksikkösääntelyn muutos nostaisi julkisen sektorin kustannuksia. Esitetyn mukainen omistusosuuden vähimmäisvaatimus, etenkin ilman lainsäädäntöön kirjattuja poikkeuksia, vaarantaa julkisen talouden kestävyyden siitä aiheutuvien merkittävien lisäkustannusten vuoksi. KKV tuo näkemyksensä kymmenen prosentin omistusrajoitukseen liittyvistä haasteista painokkaasti esiin myös työryhmän mietintöön jättämässään eriävässä mielipiteessä.

Lakiesitys on ongelmallinen perustuslain turvaamien omaisuuden suojan ja kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Esitetty laki pakottaa kunnat ja muut sidosyksiköt (esim. kuntien omistamat yhtiöt) tekemään laajoja omistusjärjestelyjä ja asettaa EU:n lainsäädännöstä täysin poikkeavan kansallisen erityisehdon. Oikeuksien rajoituksille ei ole esitetty painavia perusteita.

Perustuslain 121 §:ssä turvataan kuntien itsehallinto, eli kunnilla oleva oikeus päättää omista asioistaan. Kunnallinen itsehallinto on olennainen osa suomalaista demokratiaa ja paikallista päätöksentekoa. Kunnallinen itsehallinto tarkoittaa, että kuntalaiset päättävät paikallisesti omista asioistaan. Ehdotettu 10 % vähimmäisomistusvaatimus tarkoittaa, että kunnat joutuisivat omistamaan vähintään 10 % in house-yhtiöistä, jotta ne voisivat käyttää näitä yhtiöitä tuottamaan tarvitsemiaan palveluita ilman kilpailuttamista. Palvelut rahoitettaisiin edelleen kuntalaisilta kerätyillä veroeuroilla ja kunnille jäisi järjestämisvastuu palveluiden tuottamisesta, mutta kuntapäättäjiltä vietäisiin valtiovallan toimesta mahdollisuus tehdä paikallisesti järkeviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Esitystä on pidettävä hyvin ongelmallisena perustuslain suojaaman kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta.”