Hämeenlinna: 10 % omistusvaatimus murentaisi joukkoliikenteen yhtenäisyyden Hämeenlinnassa

”Hämeenlinnan kaupungissa sidosyksiköiden käyttö on suhteellisen vähäistä. Kaupunki on pyrkinyt luopumaan sidosyksiköistään niillä toimialoilla, joilla on toimivat markkinat. Sidosyksiköiltä ostetaan tukipalveluita lähinnä henkilöstö- ja taloushallinnon, ICT- ja tietohallinnon, varasto- ja logistiikkapalveluiden sekä jätehuollon alalta. Lisäksi kaupunki ostaa elinkeino-, pysäköinti- ja liikuntakiinteistöihin liittyviä palveluita 100 % omistamiltaan sidosyksiköiltä.

Henkilöstö- ja taloushallintopalveluiden ostoon ei muutoksella odoteta olevan merkittäviä vaikutuksia, mikäli nykyisen palveluntuottajan toiminta saadaan järjestettyä siten, että sen sidosyksikkömuotoinen toiminta jatkuu. Ostojen jatkuminen nykymuodossaan vaatisi kaupungin omistusosuuden kasvattamisen yhtiössä 10 %:iin, minkä kertakustannus tulisi olemaan arviolta n. 250.000 €. Palvelujen hinnat nousisivat, koska yhtiön kustannukset jakautuisivat aiempaa pienemmälle asiakasmäärälle. Mikäli yhtiö ei pystyisi jatkamaan sidosyksikkömuotoista toimintaansa, kaupungin tulisi kilpailuttaa palvelut. Palvelujen kilpailutuksesta syntyisi arviolta n. 40.000 € kilpailutuskustannukset ja 60 000 euron pysyvät vuosittaiset kustannukset, koska sopimuksen valvontaan yksityiseltä tulisi palkata uusi asiantuntijaresurssi. Lisäksi palvelujen käyttöönotosta aiheutuisi kaupungille vuonna 2024 toteutetun käyttöönoton perusteella n. 1,5 M € kertakustannus. Keväällä 2023 toteutetun markkinakartoituksen perusteella tarjontaa kaupungin tarvitsemille henkilöstö- ja taloushallintopalveluille ei kilpailullisilla markkinoilla tällä hetkellä ole. Todennäköistä on, että markkinat syntyisivät kuntien omistamista yhtiöistä, jotka joutuisivat hinnoittelemaan palveluihinsa nykyhintojen lisäksi myös rakennemuutoksen aiheuttamat kustannukset, myyntiorganisaation kasvattamisen, kilpailtujen markkinoiden riskilisän sekä kohtuullisen tuottovaatimuksen. Palvelujen hinnat nykyisestä nousisivat.

Lyhytaikaisia sijaisia tarvitaan kaupungin toimialoilla myös jatkossa. Mikäli henkilöstövälityspalveluiden osto sidosyksiköltä ei ole enää mahdollista, kaupungin vaihtoehtona on lisätä omaa henkilöstöä tai hankkia palvelut kilpailluilta markkinoilta. Vaihtoehdoista valitaan se, kumman katsotaan saavuttavan tarvittavat tulokset varmemmin ja kokonaistaloudellisesti edullisemmin. Epäselvää on, pystyvätkö markkinoilla toimivat henkilöstövuokrausyritykset rekrytoimaan kaupungin tarvitsemia lähihoitajia. Markkinakartoituksen perusteella yksityiset toimijat ovat henkilöstövuokrauksessa kaupungin käyttämää sidosyksikköä kalliimpia.

ICT- ja tietohallinnon toimialalla osa sidosyksiköiltä ostettavista palveluista tuotettaisiin todennäköisesti itse ja osa ostettaisiin kilpailluilta markkinoilta. Palveluiden tuottaminen sekä kilpailutusten lisääminen vaatisi kaupungin henkilöstöresurssien kasvattamista arviolta n. 6-7 henkilöllä. Kilpailutuksista arvioidaan aiheutuvan n. 40.000 € kertakustannukset ja vähintään 60 000 euron pysyvät kustannukset sopimusten valvontaan liittyen. Tämän lisäksi järjestelmien ja ympäristöjen siirto ja uusien järjestelmien käyttöönotot aiheuttaisivat arviolta n. 200.000 € kertakustannuksen. Palveluiden hintojen uskotaan kilpailuttamisen myötä hieman nousevan. Pitkällä aikajänteellä palveluiden tuottaminen omana työnä saattaisi tuoda kaupungille kustannushyötyjä, mutta varmaa tietoa siitä ei tässä vaiheessa vielä ole.

Hämeenlinnan kaupunki on pienosakkaana kaupunkijoukkoliikenteen yhteisessä lippu- ja maksujärjestelmä -sidosyksikössä. Nyt kaavailtu vähimmäisomistusta koskeva vaatimus johtaisi todennäköisesti yhtiön purkautumiseen ja joukkoliikenteen yhtenäisen lippujärjestelmän murenemiseen. Kaupunki pyrkisi todennäköisesti löytämään joukkoliikennejärjestelmien hankintaan uudet ratkaisut yhdessä muiden kuntien kanssa. Tämä nostaisi joukkoliikenteen kustannuksia.”