Helsinki: Kaupunki kritisoi 10 %:n omistusosuusvaatimusta: perustuslain vastainen

”Helsingin kaupunki ei kannata sääntelyehdotuksia, jotka liittyvät hankintaprosessin valmisteluun ja ehdotusta, jonka mukaan hankinnan jakamatta jättämistä koskeva ratkaisu olisi valituskelpoinen. Ehdotusta, jonka mukaan avoimena menettelynä toteutettu hankinta tulisi keskeyttää, jos hankintayksikkö on saanut tarjouskilpailussa vain yhden tarjouksen ei myöskään kannateta. Helsingin kaupunki ei kannata hallinnollista velvoitetta jälki-ilmoituksen tekemiseen kansallisissa hankinnoissa eikä kilpailu- ja kuluttajaviraston nykyistä laajempaa mahdollisuutta saattaa asia vireille markkinaoikeudessa, kun kyse on kansallisen kynnysarvon ylittävästä rakennusurakasta.

Perustelut

Sidosyksiköitä koskeva sääntelymuutos

Hankintalain 15 §:n ensimmäistä momenttia täydennettäisiin sidosyksiköiden vähimmäisomistusosuutta koskevalla lisävaatimuksella. Omistusosuutta koskeva vähimmäisvaatimus kohdistuisi sellaisiin sidosyksiköihin, jotka toimivat osakeyhtiö-, säätiö- taikka yhdistysmuotoisena. Omistusta koskevaa vähimmäisvaatimusta ei siten sovellettaisi kuntalain mukaisiin kuntayhtymiin. Muutos olisi kansallinen, eikä perustu hankintadirektiiviin. Muut sidosyksikköä koskevat vaatimukset säilyvät ennallaan.

Lisävaatimuksena sidosyksikön käyttämiselle olisi, että kunkin hankintayksikön omistusosuus sidosyksiköstä olisi vähintään 10 prosenttia. Tämä tarkoittaisi, että kunkin omistajan tulisi hallita vähintään kymmenesosaa yhtiön äänimäärän tuottavista osakkeista tai vastaavasta osuudesta. Lisäksi 10 prosentin vähimmäisomistusvelvoite ulottuisi myös sidosyksikön mahdollisiin tytär- tai sisaryhtiöihin. Sidosyksikköä koskevaa 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimusta sovellettaisiin kokonaisarvion perusteella siten että, siinä otettaisiin huomioon emoyhtiö ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöt. Tarkoitus on estää erilaiset keinotekoiset järjestelyt, joiden ilmeisenä tarkoituksena olisi kiertää 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimusta esimerkiksi siten, että omistusosuusehdon välttämiseksi sidosyksikkö toimisi emoyhtiönä ja omistukset jaettaisiin sen pienempiin, tytär- tai osakkuusyhtiöihin, tai joissa omistus ketjutettaisiin muulla tavoin, siten että kussakin yhtiössä 10 prosentin vähimmäisomistusehto täyttyisi. Ehdotetun muutoksen tavoitteena on estää kansallisesti sidosyksiköiden omistuksen jakautuminen hyvinkin pieniin osuuksiin, mikä olisi ongelmallista hankintalainsäädännön ja kilpailun rajoittumisen estämistä koskevien tavoitteiden näkökulmasta.

Hallituksen esityksessä selvennettäisiin lisäksi, että sidosyksikön ei ole sallittua tehdä hankintoja omistajaltaan tai sisar-sidosyksiköltä, jos sidosyksiköllä on enemmän kuin yksi omistaja.

Kaupungin kanta esitettyyn sidosyksikkösääntelyn muutokseen

Kuntien ja hyvinvointialueiden itsehallintoon kuuluu oikeus päättää omasta toiminnastaan, sen rakenteesta, taloudesta sekä palveluiden tuotantotavoista

Kunnat ja hyvinvointialueet päättävät itsehallintoonsa perustuen, millä tavalla julkisyhteisöjen järjestämisvastuulle kuuluvat palvelut tuotetaan. Kuntalain (410/2015) ja hyvinvointialuelain (611/2021) 9 §:n nojalla palvelut voidaan tuottaa itse omana toimintana, yhteistoimintana tai ne voidaan hankkia kilpailutettujen sopimusten kautta muilta palvelujentuottajilta. Itsehallinto edellyttää nimenomaan sitä, että julkisyhteisöllä on itsenäinen oikeus päättää, millä tavoin se tuottaa omat palvelunsa.

Ehdotettu sidosyksikkösääntelyuudistus rajoittaa niin merkittävästi kuntien oikeutta päättää omien toimintojensa organisaatiotavoista, että uudistuksessa tulee huomioida perustuslaissa turvattu kunnallinen itsehallinto. Perustuslain 121.1 §:n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta. Itsehallinto edellyttää nimenomaan sitä, että kunnalla on itsenäinen oikeus päättää omien toimintojensa organisoinnin rakenteesta. Kunnan toimintoja hoidetaankin nykyisin hyvin paljon kunnan konsernissa yhtiömuodossa ja kunnan talouteen vaikuttaa myös kunnan yhtiömuotoinen toiminta. Vaatimus siitä, että kunnan omistusosuuden sidosyksikössä tulisi olla vähintään 10 % rajoittaa tosiasiallisesti kunnan mahdollisuutta päättää toimintojensa järjestämisestä ja organisointitavoista. Mikä tahansa lakiesitys, joka edellyttäisi, että kunnan ollessa osakkeenomistajana yhtiössä kunnan vähimmäisomistusosuuden tulisi aina olla esimerkiksi 10 % sidosyksikköaseman täyttämiseksi, olisi kunnan itsehallintoa rajoittava. Näin ollen yhtä lailla kunnan itsehallintoa rajoittava on nyt kyseessä olevaan työryhmän mietintöön sisältyvä sidosyksikköjä koskeva 10 %:n vähimmäisomistusosuusvaatimus. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu myös merkittävänä oikeutena päättää omasta taloudestaan, jota esitetty uudistus konkreettisesti heikentää.”