JHL: Sairaaloilla on myös vastuu Nato-sotilaiden hoidossa

”a. Riittävät palvelut ja niiden turvallisuus

Hyvinvointialueiden merkitys on suuri kokonaisturvallisuudessa ja varautumisessa. Sairaaloiden on toimittava yötä päivää siten, että kaikki tukipalvelut toimivat sairaanhoitajien ja lääkäreiden rinnalla. Toimivien kokonaisuuksien pilkkominen ei ole älykästä tässä turvallisuustilanteessa, missä Suomi ja Eurooppa elävät. Sairaalat ovat varautumisen keskipisteitä. Sairaaloilla on myös vastuu sotilaiden ja nyt Nato-sotilaiden hoidossa. Sairaaloiden on vankennettava omaa turvallisuussuunnitelmaansa. Kun sairaaloissa on sotilaita, on mahdollista, että kyberiskuilla lamautetaan digitaaliset järjestelmät, jotka säätelevät sairaalan ilmansaantia, veden ja ruoan puhtautta, sähkönsaantia elintärkeisiin laitteisiin jne. Näitä toimintoja säädellään erilaisten digi-laitteiden kautta nykyään, jopa kotona olevalla puhelimella. Sairaalahenkilökunnan on oltava luotettavaa ja turvallista.

Sairaaloiden tekstiilien pesu on strategisesti merkittävä asia. Tällä hetkellä sairaaloilla on omia pesuloita. Niiden työntekijöiden on oltava luotettavia ja turvallisia. Mikäli sairaala ei saa kolmeen päivään aseptisia sairaalatekstiilejä, on sairaala suljettava

b. Ruokaturvallisuus

Jos sidosyksiköitä koskeva vähimmäisomistusvaatimus nostetaan 10 prosenttiin, kohdistuu vaikutus ennen kaikkea pieniin kuntiin, jotka ovat heikoimmassa asemassa ruokapalveluiden järjestämisessä. Pienemmiltä kunnilta puuttuu usein hankinta- ja kilpailutusosaaminen.

Palvelun tarvitsijoita on pienempi määrä, jolloin kilpailutukset eivät ole yhtä houkuttelevia ja kannattavia ruokapalvelualan yrityksille, mikä nostaa hintoja. Tärkeää on huomioida myös ravintolapalveluja tarjoavilta yrityksiltä vaadittava ravitsemusosaaminen esim. erityisruokavalioiden valmistamisesta, mikä rajoittaa potentiaalisia palveluntarjoajia.

Monilla pienillä kunnilla ei ole enää omaa keittiötä in-houseyhtiöiden aloitettua toimintansa hyvinvointialueilla, mikä tekee palveluiden järjestämisen kalliiksi ja hankalaksi, jos 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus asetetaan. Toisaalta vaatimus hankaloittaa myös hyvinvointialueiden ruokapalveluiden järjestämistä. Monissa kunnissa on pieniä ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia hyvinvointialueen yksiköitä, joiden ruokapalvelut hoitaa alueellinen in house -yhtiö. Ruokahuollon kustannukset nousevat, jos hyvinvointialue ei voi enää olla pienemmällä prosentilla osakkaana alueen sidosyksikössä.

Julkisten ruokapalveluiden järjestäminen on lakisääteistä toimintaa ja tärkeä osa muun muassa sote-puolen palveluiden toimintaedellytyksiä. Ruokapalveluiden laaja yksityistäminen heikentää mielestämme varautumista poikkeustilanteisiin ja ruokahuollon huoltovarmuutta.

Siivous ja jätehuolto ovat myös kriisiaikojen osalta elintärkeää toimintaa.”