Pirkanmaan hyvinvointialue: 10 % omistusvaade kasvattaa kustannuksia ja lisää tehottomuutta

”Muutoksella tavoiteltavia säästöjä ja tehokkuuden lisäämistä ei saavuteta, vaan itse asiassa muutosten myötä kustannukset kasvavat ja tehottomuus lisääntyy.

Hankintojen valmistelua koskevat muutosehdotukset eivät ole tarkoituksenmukaisia muun muassa sen vuoksi, että markkinakartoituksen sisältövaatimukset ovat tulkinnanvaraiset, hankintasopimuksen jakaminen ei ole aina esimerkiksi hallinnollisesti, taloudellisesti tai riskien näkökulmasta kannattavaa ja hankintamenettelyn keskeyttämistä koskeva ehdotus ei tuo lisäarvoa, vaan ainoastaan pidentää menettelyn kestoa ja lisää hankintayksiköiden sekä tarjoajien työmäärää.

Ehdotettu sidosyksikön vähimmäisomistusvaatimus olisi erittäin merkittävä yhteiskunnallinen muutos. Muutosehdotus ei ole tarkoituksenmukainen, koska hallitusohjelman mukaisia tavoitteita säästöistä ja tehokkuudesta ei saavuteta esitetyllä muutoksella. Voimassa oleva sääntely ja sen tulkinta sekä valvonta ovat toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Hankintayksiköillä tulee olla mahdollisuus itse määritellä, miten toimintansa järjestävät, erityisesti turvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmista. Tärkeää on ottaa huomioon, että sidosyksikkötoiminta ei ole nykyisellään markkinoiden ulkopuolista toimintaa, vaan nykyäänkin sidosyksiköt hankkivat merkittävän osan palveluistaan kilpailuttamalla markkinoilta. Mikäli oikeustilaa halutaan tältä osin muuttaa, tulisi vaihtoehtoisena ratkaisuna selvittää sen edellyttämistä, että kullakin sidosyksiköllä saisi olla enintään 10 omistajaa. Lisäksi lakiin tulisi sisällyttää poikkeus kohdistuen julkisen sektorin järjestämisvastuulle kuuluviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Esitetty siirtymäaika ei ole riittävä muutosten huolelliseen arviointiin ja lakisääteisten palvelujen toteutumisen turvaavaan toteutukseen. Sidosyksiköiden sääntelyä tulisi ehdotetun sijaan muuttaa siten, että sidosyksiköiden ulosmyyntiraja nostetaan 20 prosenttiin, joka vastaisi hankintadirektiivin tasoa ja oikeuskäytäntöä sekä toisi hankintayksiköille säästöihin, osaamiseen, tehokkuuteen ja tuottavuuteen liittyviä etuja.

Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan hankintalain luvun muutosehdotukset eivät ole kannatettavia, koska ne aiheuttavat epäselvyyttä ja riskejä. Sote-palveluhankinnoissa on kyse erilaisista hankinnoista kuin kansallisissa hankinnoissa ja EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa, minkä vuoksi sote-palveluhankintoja koskevien säännösten sisällyttäminen muihin lukuihin tekee laista epäselvän ja vaikeasti sovellettavan. Erityisesti 110 §:ää (suorahankinta erityistilanteissa) ei tule sisällyttää EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskeviin suorahankintaperusteisiin, sillä 110 §:ssä on kyseessä kansallinen poikkeus, joka ei perustu hankintadirektiiviin, johon taas tämä EU-hankintoja koskeva luku perustuu.

ESITYKSEN YLEISET TAVOITTEET JA PÄÄMÄÄRÄT:

Esityksen tavoitteilla on heikot toteutumismahdollisuudet, koska lainsäädäntötoimet pikemminkin kasvattavat palvelujen järjestämisen kuluja ja siten aiheuttavat tehottomuutta hyvinvointialueen toimintaan. Ehdotetut muutokset lisäisivät merkittävästi hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa, ja sen myötä myös transaktiokustannukset kasvaisivat merkittävästi. Esityksellä ei siten saavuteta säästämisen tavoitetta, vaan päin vastoin aiheutetaan hankintayksiköille lisää kustannuksia sekä lyhyellä aikavälillä (siirtymäajan kustannukset) että pitkällä aikavälillä (esityksen voimaantulon kustannusvaikutukset).

Sidosyksikkösääntelyn kiristämisellä keskitetystä tuotannosta saatavat mittakaavaedut menetettäisiin, mikä kasvattaa omistajien kustannuksia. Muutoksen myötä markkinoille vapautuvaa liikevaihtoa arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei esityksen tavoitteiden mukaisesti pienten ja mikroyritysten toimiminen toimittajana ole hyvinvointialueen edellyttämien volyymien, toimintavarmuuden ja investointien näkökulmasta käytännössä mahdollista niissä palveluissa, jotka on nykyisin päätetty tuottaa sidosyksiköissä.

Informaatio-ohjauksen keinot ovat riittävä keino varmistamaan hyvinvointialueen tehokkaat järjestämisratkaisut. Alueet voidaan ohjata tekemään analyysejä sidosyksiköiden kautta järjestetyistä palveluista, niiden markkinatilanteesta ja valittujen tuotantotaparatkaisujen kustannusvaikuttavuudesta. Pirkanmaan hyvinvointialueella omistajuus perustuu omistajastrategioihin ja niiden taustalla oleviin valintoihin. Järjestämisvastuun täyttämiseksi osa palveluista on päätetty tuottaa yhtiössä hyödyntäen lainsäädännön mahdollistamia omistusrakenteita (esim. in-house sisters). Palvelujen järjestämisen ratkaisujen tueksi hyvinvointialueella tehdään tuotantotapa-analyysejä. Analyysit ovat hyvä työkalu arvioitaessa edellytyksiä hankinnan kohteen järjestämisessä.”