Hyvinkää: Lyhyt siirtymäaika ja omistusjärjestelyt nostavat kustannuksia ja vaativat merkittäviä resursseja

”Omistusjärjestelyistä sidosyksiköissä on sovittava yhdessä muiden osakkaiden kanssa, mikä vaatii
neuvotteluja ja apua riippumattomilta asiantuntijoilta. Lyhyen siirtymäajan vuoksi selvitystyö on
aloitettava pian, mikä vaatii sidosyksiköiltä ja niiden omistajilta rahaa ja resursseja. Resurssien
löytäminen tulee olemaan vaikeaa suuren selvitystarpeen vuoksi. Kustannukset karkaavat käsistä
kaikkien toteuttaessa muutoksia samanaikaisesti.
Pääomavaltaisissa yhtiöissä (esim. jätehuolto), joissa on pieniä osakaskuntia, joiden ei uskota saavan
palveluja kilpailluilta markkinoilta, tullaan todennäköisesti harkitsemaan yhtiön pilkkomista.
Omistusosuuksia on järjesteltävä vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi. Lisäksi on toteutettava
valtava määrä yhtiöiden omaisuuden ja vastuiden uudelleenjärjestelyjä. Kaikissa näissä järjestelyissä
kuntien kustannukset nousevat. Muutos tulisi kalliiksi, sillä esimerkiksi Hyvinkään kaupungin
jätehuolto on jo vuosikymmenien vanhan toimivan ja lain edellyttämän järjestelyn myötä nyt
järjestetty siten, että muutoksen myötä jätehuoltoyhtiö pitäisi pilkkoa osiin. Tämä johtaisi
todennäköisesti osittain uuden jätteenkäsittelyinfrastruktuurin rakentamiseen ja osittain vanhan
infrastruktuurin alasajoon. Muutoksen hinta voi nousta kokonaisuutena kymmeniin miljooniin
euroihin.
Nykyisten tukipalvelua tuottavien tai tukipalveluiden yhteishankintoja toteuttavien
sidosyksikköyhtiöiden osalta Hyvinkään kaupungin ensisijainen ratkaisu on toteuttaa
kuntayhteistyötä lain sallimassa enimmäislaajuudessa. Sidosyksikön koko pienenisi ja
mittakaavaedut heikkenisivät, mutta palvelun järjestämismalli säilyisi todennäköisesti entisellään.
Siinä tapauksessa, että tämä ei onnistuisi, kaupunki tutkisi edellytykset järjestää tukipalvelu omana
tuotantona. Kaikissa tapauksissa kustannukset nousisivat.
Suurempien tukipalveluyhtiöiden järjestelyjen osalta pienosakkaiden kyky ostaa osakkeita voi
muodostua ongelmaksi, sillä kunnat eivät voi luopua omaisuudestaan alihintaan. Myös pilkottujen
yhtiöiden toimintakyky on epävarmaa. Yritys- ja omaisuusjärjestelyissä on huomioitava
varainsiirtoverovaikutukset, jotka lisäävät järjestelyistä aiheutuvia kustannuksia, ellei uudistuksen
yhteydessä säädetä järjestelyihin liittyen varainsiirtoveron vapautusta.
Mikäli vähimmäisomistusrajaa koskeva sääntely astuu voimaan, konsernijohto valmistelee
valtuuston päätettäväksi muutokset omistajapolitiikkaan ja valtuuston tulee ottaa kantaa mistä
osakkeista kaupunki on valmis luopumaan ja millä ehdoin. Lähtökohtaisesti kaupunki ei voi tehdä
kunnan edun vastaisia päätöksiä. Riskinä on, että yhteistä näkemystä yhtiöiden omistajien kesken ei
löydy, jolloin voidaan joutua turvautumaan pidempiin hallinnollisiin menettelyihin.
Joka tapauksessa kaupunki joutuisi välittömästi hankkimaan järjestelyjä varten erilaista henkilö- ja
osaamisresurssia ja hidastamaan omia kasvu- ja kehittämishankkeita muutosten aikana. Koska
pysyvät kustannukset nousisivat ja muutostyöt aiheuttaisivat merkittäviä lisäkustannuksia, kaupunki
ottaisi nämä huomioon talousarvioprosessissaan. Kesäkuun alussa aloittava valtuusto ja muut
toimielimet ryhtyisivät arvioimaan, säästääkö kaupunki muista toiminnoistaan vai siirtyvätkö
kohonneet kustannukset kuntalaisten ja yritysten kuntaverorasituksen kasvuun.”