Kempele: Lakimuutos nostaa kuntien riskitasoa ja hajottaa toimivat ICT- ja talouspalvelut

”Esitetty vähimmäisomistusvaatimus kohdistuu ensisijaisesti pieniin ja keskisuuriin kuntiin sekä niiden mahdollisuuksiin tehdä alueellista yhteistyötä mm. talous-, henkilöstö-, ICT-palveluiden, jätehuollon sekä muiden palveluiden osalta. Sidosyksiköiden kautta kunnalla on ollut mahdollista saada sidosyksiköiden markkinoilta kilpailuttamat palvelut pienemmillä kustannuksilla kuin ne olisivat olleet jokaisen kunnan itse tuottamina. Sidosyksiköt ovat näin mahdollistaneet kuntien laajamittaisen yhteistyön näiden palveluiden järjestämisessä. Uudistus ei koske samalla tavalla isoimpia toimijoita, jotka pystyvät jatkamaan omistajina nykyisissä sidosyksiköissä tai ottamaan yhteisesti tuotetut palvelut takaisin omaksi toiminnaksi eikä palveluiden kilpailuttamisvelvoitetta ole.

Vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaa kunnille kohtuuttomia muutoskustannuksia mm. uusien kilpailutusten, käyttöönottojen, uusien yhteistyötahojen voittoon tähtäävien hinnoittelumallien sekä organisaation omien lisäresurssien, esim. hallinnollisen sekä kilpailuttamistyön, osalta. Lisäksi pienten ja keskisuurten kuntien riskitaso nousee merkittävästi näiden kriittisten palveluiden järjestämisessä, kun hankinnat tulevat kilpailutettaviksi markkinoilla tai järjestettäväksi omana toimintana.

Pienillä ja keskisuurilla kunnilla ei ole resursseja tai riittävää osaamista kilpailuttaa palveluita markkinoilta, mikä voi johtaa palveluiden heikkenemiseen. Hankintalaki on erittäin vaikeasti sovellettava laki ja pohjautuu pitkälti oikeuskäytäntöön. Hankintalaki soveltuu erityisen huonosti vaativiin esim. ict- ja talous- ja palkkahallinnon kilpailutuksiin, joissa hankinnan vaatimusmäärittelyt ovat laajat ja tarkat. Hankintojen kilpailutus ei ole mahdollista
ilman erillistä hankinta-asiantuntijaa. Pienissä ja keskisuurissa ei ole riittävää hankintaosaamista, minkä seurauksena kuntiin tulee palkattavaksi lisää henkilökuntaa, tai osaamista tulee hankkia konsulteilta lainmuutoksen takia.

Sidosyksikkömuutoksen myötä kunnan palveluihin liittyvä riskitaso nousee merkittävästi. Tällä hetkellä Kempeleen kunta hankkii mm. kriittiset tietohallinnon palvelut sidosyksiköltä Joki ICT Oy:ltä. Näihin kuuluvat mm. tietoliikenneyhteydet, konesalipalvelut, palomuuri ja paikallisverkot. Näihin palveluostoihin on päädytty, jotta kunnan henkilöriskiä on saatu vähennettyä, sillä aiemmin nämä kaikki palvelut olivat yksittäisten henkilöiden vastuulla kunnassa. Jos nämä palvelut nyt hankitaan markkinoilta, palvelut eriytyvät eri toimijoille ja palveluiden tarjoajien laatu vaihtelee huomattavasti, minkä seurauksena riskitaso nousee. Lisäksi poistuu synergiaedut siitä kuin yksi toimija on tuottanut nämä palvelut useille kunnille yhteisesti. Lisäksi Kempeleen kunta hankkii sidosyksiköltä Monetra Oulu Oy:ltä talous- ja palkkahallinnon palvelut. Mikäli palkkahallinnon palvelut joudutaan kilpailuttamaan markkinoilla, lisää tämä merkittävästi palkkojen oikein maksamisen riskiä, sillä markkinatoimijoilla on vain hyvin vähän kokemusta esim. opettajien palkanmaksusta OVTES:n mukaan ja yksityisen puolen järjestelmistä vain hyvin harvat soveltuvat opettajien palkanmaksuun.

Mikäli lakimuutos tulee voimaan, nykyisellään toimivat sidosyksiköt tulevat todennäköisesti ainakin osittain purkautumaan, sillä 10 %:n tai tämän ylittäviä omistusosuuksia ei löydy suurimmalla osalla sidosyksiköistä kuin muutamia ja mahdolliset omistusjärjestelyt tähän suuntaan ovat epätodennäköisiä. Toisaalta pienten kuntien osalta kymmenenkään omistajan omistuspohja ei tuota niin suurta palveluiden volyymimäärää, jolla yhtiö voisi
järjestää toimintansa tehokkaasti. Oletettavaa on, että nykyiset sidosyksiköt tulevat tekemään markkinoilla kauppaa omista liiketoiminnoistaan, jolloin kuntien tarvitseman kriittisen tukipalveluosaamisen karkaaminen kansallisten ja kansainvälisten pörssiyhtiöiden hallintaan on merkittävä riski sekä taloudellisesti, että huoltovarmuuden kannalta.”