Oras Tynkkynen: Kaavamainen, keinotekoinen ja kohtuuton vaatimus 10%:n minimiomistuksesta – Kanta-Hämeen hyvinvointialue ei voisi enää käyttää Sydänsairaalan palveluja
20.09
Oras Tynkkynen vihr :
Arvoisa puhemies! Olen ollut aikoinaan sekä tekemässä julkisia hankintoja että tarjoamassa niihin, joten yritän vähän pohdiskella tätä lakiesitystä molemmista näkökulmista. Hankintalaki on siis itsessään kiistatta merkittävä laki, ei vähiten sen takia, että julkisten hankintojen kautta liikkuu niin valtavia rahasummia, niin kuin tänään on moneen otteeseen todettu, mutta hankintalaki on myös hyvin kiistanalainen laki, koska siihen liittyy jossain määrin sovittamaton ristiriita hankkijoiden ja tarjoajien välillä, ja se tekee tästä hankintalain uudistuksesta jännitteisen ja haastavan harjoituksen.
Vihreät allekirjoittavat hallituksen esityksen tavoitteet, joiden mukaan tavoitellaan enemmän kilpailua markkinoilla ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa meille veronmaksajille. Oma arvioni on se, että nykyinen laki tai ainakin se, miten sitä on monessa tapauksessa sovellettu, on johtanut ylilyönteihin. Sidosyksikköjä on hyödynnetty tavalla, jota voi pitää ongelmallisena, ja kilpailuttamista on yritetty kiertää keinolla, jota voi luonnehtia ehkä lähinnä kikkailuksi. Voi hyvin nähdä, että vaikka hyvinvointialueilla pesulapalveluiden kilpailuttaminen on tarpeellista ja perusteltua, ja sen takia pidän lain uudistamista aivan kohdallisena. Huoleni on se, että hallituksen esitys vaikuttaa johtavan meidät osin ojasta allikkoon ja lääkkeestä saattaa tulla itse sairautta pahempi.
Hallituksen esityksestä on matkan varrella viisaasti rajattu pois sekä jäte- että vesihuolto ja kirjastojen tietojärjestelmät, mutta ne samat syyt, joitten takia nämä alueet on rajattu hankintalain uudistuksen ulkopuolelle, kyllä taitavat päteä myös monissa muissa tapauksissa. Jos ottaa ihan pari käytännön esimerkkiä, yksi on Waltti-lippujärjestelmä: Suomalaiset kunnat ovat panneet hynttyyt yhteen ja pyrkineet yhdessä kehittämään kustannustehokkaasti lippu- ja maksujärjestelmää joukkoliikenteeseen. Jos nyt tämä hankinta on tulevaisuudessa pakko kilpailuttaa, niin kaupungeissa ympäri Suomea voidaan joutua vaihtamaan lippu- ja maksujärjestelmiä — ei joukkoliikenteen tarpeesta, ei kuntien tarpeesta eikä etenkään veronmaksajien tai joukkoliikenteen käyttäjien tarpeesta käsin, vaan ainoastaan tämän hallituksen esityksen takia.
Toinen esimerkki on Sydänsairaala, joka tuolla debatissa jo jossain sivulauseessa vilahtikin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksessa korostettiin tarvetta saada palveluiden järjestämisen taakse riittävän leveät hartiat. Hyvinvointialueita on patistettu ja välillä vähän pakotettukin tekemään säästöjä ja parantamaan tuottavuutta, ja samalla alueita on kannustettu yhteistyöhön. No, mitä sitten, kun hyvinvointialueet tekevät juuri niin kuin niiltä on odotettu ja pyydetty, tässä tapauksessa vaikka järjestävät sydäntautien erikoissairaanhoitoa Sydänsairaalan kautta? No, sitten tulee tämä hallituksen esitys, joka sanoo, että tulevaisuudessa Kanta-Hämeen hyvinvointialue ei voi enää käyttää Sydänsairaalan palveluja, koska se ei silloin täytä näitä hankintalakiesityksen ehtoja. Kuitenkin hyvin vaativa sydäntauti- ja erikoissairaanhoito on sellainen osa-alue, josta ei kyllä löydy vapailta markkinoilta ihan tuosta vain korvaavia palveluita, ei nyt eikä ehkä tulevaisuudessakaan.
Hallituksen esitys kuuluu sen merkittävyyden takia käsitellä perusteellisesti ja tarkkaan valiokunnissa, ja katson myös, että se kuuluu käsitellä myös perustuslakivaliokunnassa, koska se leikkaa ihan olennaisesti myös kuntien itsehallintoa. Itse odotan talousvaliokunnan jäsenenä hyvin kiinnostuneena asiantuntijakuulemisia ja valiokunnassa käytäviä keskusteluja, mutta niitä odotellessa kuitenkin muutama alustava ajatus siitä, miten näitä hallituksen esitykseen sisältyviä ongelmia ja riskejä voisi yrittää ratkaista:
No, ongelmien ytimessähän on, niin kuin monessa puheenvuorossa on jo todettu, tämä kaavamainen, keinotekoinen ja aika kohtuutonkin vaatimus, jossa kuntien ja hyvinvointialueiden pitäisi omistaa vähintään 10 prosenttia in-house-yhtiöistä, jotta hankintoja voisi tehdä suoraan. Etenkin pienimpien kuntien kannalta tätä rajaa olisi tarpeen kohtuullistaa. Mikä se raja sitten järkevästi olisi, sitä en uskalla tässä sanoa, mutta varmastikin alempi kuin tämä 10 prosenttia.
No toiseksi, jos nyt sattuisi olemaan niin, että hallituspuolueet, joiden edustajia ei täällä arvoisaa puhemiestä lukuun ottamatta salissa enää kyllä näykään, eivät olisi valmiita tarkastelemaan tätä 10 prosentin rajaa uudelleen, niin vähimmillään pitäisi sitten miettiä, onko joitakin muitakin toimintoja kuin nämä mainitut jäte- ja vesihuolto ja kirjastojen tietojärjestelmät, jotka pitäisi sulkea tämän uudistuksen velvoitteiden ulkopuolelle. Täällä on tänään puhuttu muun muassa kyberturvallisuudesta. Toinen voisi olla vaikkapa juuri lääketieteen erikoisalat, joissa niitä korvaavia palveluita vapailta markkinoilta tuskin on ihan heti löytymässä.
Kolmantena ja viimeisenä, arvoisa puhemies, pidän keskeisenä, että näitten velvoitteiden siirtymäaikaa pitää pidentää nyt esitetystä. Se on oikeastaan vähintä, mitä voi odottaa ja vaatia. Sotepalveluissahan annettiin jo pitempi siirtymäaika. Sekään tuskin riittää, vaan sitä olisi paikallaan pidentää, mutta näkisin, että kaikkiin hankintalain kattamiin palveluihin pitäisi sallia nyt esitettyä pitempi siirtymäaika.
Lähde: Lähetekeskustelu, Pöytäkirjan asiakohta PTK 6/2026 vp Täysistunto, Torstai 12.2.2026 klo 16.00—21.05, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, Hallituksen esitys HE 2/2026 vp,
Post Comment