Jyväskylä: Markkinat eivät synny sääntelyllä – riskinä ylikuumeneminen ja osaajapula

”Esityksen mukaisen sidosyksikkösääntelyn taloudellisten vaikutusten arviointi kuntatalouteen on
puutteellinen. On selvää, että taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset tulevat olemaan merkittävät.
Joillekin pienille kunnille muutos aiheuttaa kriittisiä ongelmia, kun mahdollisuus alueelliseen
yhteistyöhön heikkenee.

Omistusjärjestelyt ja laajojen sidosyksiköiden omistuspohjan ja toiminnan volyymin laskeminen
johtaa siihen, että toimintojen kustannustehokkuutta menetetään (yksikkökustannukset kasvavat
omistuspohjan supistuessa) ja alueilla, joissa ei ole toimivia markkinoita, palveluiden järjestäminen
hankaloituu kohtuuttomasti.

Jo tälläkin hetkellä markkinat ovat tietyillä kunta-alan erityisosaamista vaativilla aloilla rajalliset, mikä
osaltaan on vaikuttanut siihen, että palveluja on hankittu sidosyksiköiden kautta. Sidosyksiköitä
koskevan sääntelyn muuttuminen tuskin luo tällaisille aloille toimivia markkinoita lyhyellä tai
keskipitkälläkään aikavälillä. On ennakoitavissa, että sellaisillakin aloilla, joissa on tällä hetkellä
tarjontaa, markkinat tulevat todennäköisesti ylikuumenemaan tilanteessa, jossa merkittävä määrä
kuntia on kilpailuttamassa samojen toimialojen hankintoja. Ei ole taattua, että markkina toimisi
sidosyksiköitä koskevien muutosten myötä.

Toimintojen uudelleenjärjestelyt ja sidosyksiköiltä hankittujen palvelujen kilpailuttaminen tulevat
vaatimaan merkittäviä resursseja kunnilta, joista monella on jo ennestään rajalliset resurssit. Koska
samassa tilanteessa ovat samaan aikaan muut kunnat, riski osaajapulasta kasvaa, mikä voi aiheuttaa
ostettavien hankintapalvelujen hintojen ja palkkojen nousua, ja sitä kautta tuoda merkittäviä
lisäkustannuksia kunnille.

On olemassa myös riski siitä, että sidosyksiköitä koskevan sääntelyn muuttaminen johtaa
sidosyksiköiden toimintaedellytysten heikkenemiseen jo ennen kuin siirtymäaika päättyy
ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen liittyvien haasteiden vuoksi. Sääntelyyn liittyvät riskit
voisivat siis realisoitua hyvinkin pian sääntelyn hyväksymisen jälkeen riippumatta siitä, minkälainen
siirtymäaika asetetaan.”