HSL: Lakiesitys lisää kustannuksia, muttei tuo luvattuja hyötyjä

”Julkisten hankintojen tavoitteena on aina kustannustehokkuuden, jatkuvuuden ja laadun turvaaminen eli kokonaistaloudellinen edullisuus. Tarjouskilpailu on tehokas keino tämän saavuttamiseen silloin, kun tarpeet hankinnan kohteelle ja tarjonta relevantilla markkinalla mahdollistavat toimivan kilpailun.
Valitettavasti nämä edellytykset eivät läheskään aina täyty, ja lakiesityksen taustalla on epärealistisen vahva usko yksittäisten hankintayksiköiden kykyyn
luoda markkinoille toimivaa kilpailua omilla toimenpiteillään.

Kaikki julkiset hankintayksiköt toimivat budjettirajoitteiden ja niukkojen resurssien puitteissa. Siksi on tärkeää, ettei niiden hallintotaakkaa ja kustannuksia kasvateta epätarkoituksenmukaisesti, vaan niillä tulee olla harkintavalta sekä valmisteluresurssien kohdistamisessa niihin hankintoihin, joissa kilpailutuksella on saavutettavissa suurimmat hyödyt, että vapaus käyttää hankintojen määrittelyssä ja menettelyissä kaikkia hankintadirektiivin mukaisia keinoja parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Esitetyt uudet velvoitteet ja rajoitukset tulevat väistämättä kasvattamaan hallintokustannuksia, pidentämään hankintamenettelyjen toteutusaikaa sekä lisäämään epäonnistuneiden tarjouskilpailujen ja kalliiden väliaikaisjärjestelyjen määrää.

Esityksessä tavoitellut positiiviset vaikutukset huolellisesta valmistelusta ja kilpailun lisääntymisestä ovat sen sijaan epävarmempia, ja niitä olisi mahdollista saavuttaa myös vahvistamalla hankintayksiköiden toimintaedellytyksiä, osaamista ja resursseja. Sitovat kaavamaiset määräykset, erityisesti ainoan tarjouksen hylkäysvelvoite ja valitusmahdollisuus ei-jaetun hankinnan perusteella, voivat johtaa myös kilpailua vähentävään ja vääristävään strategiseen markkinakäyttäytymiseen tarjoajien puolelta. Arvio lakiesityksen kokonaissäästöistä ja kilpailua edistävistä vaikutuksista on perusteettoman optimistinen.

Lisäksi tulisi huomioida EU:n komission aloite hankintadirektiivien uudistamiseksi, tavoitteena hankintalainsäädännön yksinkertaistaminen. Uusien yksityiskohtaisten velvoitteiden ja rajoitusten lisääminen kansalliseen lainsäädäntöön ei ole omiaan parantamaan sisämarkkinoiden toimivuutta. Suomi on muutenkin pieni ja syrjäinen markkina-alue, eivätkä paikalliset erikoisuudet ja poikkeamat kilpailun pelisäännöissä ainakaan lisää markkinoille tulon houkuttelevuutta.”