Helsinki: Lakiesitys vaarantaa omaisuudensuojan ja kunnallisen itsehallinnon

”Omaisuusjärjestelyt ja hankintayksiköiden sopimusoikeudelliset vastuut

Hallituksen esityksessä ei lainkaan käsitellä sitä, miten nykyisten sidosyksiköiden omistusrakenteet käytännössä muutettaisiin vastaamaan uusia säännöksiä. Hankintayksiköt joutuisivat luopumaan omistamistaan osakkeista, varallisuudestaan, jäsenyyksistään tai hankkimaan osakkeita, varallisuutta tai jäsenyyksiä ilman sääntelyä, jos sidosyksikköjärjestelyjä haluttaisiin säilyttää edes osan omistajien osalta. Sidosyksiköitä koskevat ehdotetut vähimmäisomistusosuusvaatimukset rajoittavat kuntien ja hyvinvointialueiden varallisuuden käyttöä ja niiden taloudellista päätöksentekoa, mikä heikentää kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuutta päättää itsenäisesti taloudestaan ja hallinnostaan.

Lisäksi kymmenen prosentin omistusoikeusvaatimus rajoittaa omaisuusjärjestelyiden tekemistä tarpeettomasti ja voi johtaa järjestelyihin, jotka eivät muista syistä olisi tarkoituksenmukaisia. Samaan tavoiteltuun lopputulokseen voitaisiin päästä sillä, että vähimmäisomistusosuuden sijaan sidosyksiköllä saisi olla enintään 10 omistajaa. Tämä mahdollistaisi hankintayksiköille enemmän vapautta omaisuusjärjestelyiden tekemiseen sidosyksikköasema säilyttäen.

Voimassa olevien sopimusten irtisanomista koskeva velvoite olisi hankintalain peruslähtökohtien vastainen. Hankintalaki sääntelee menettelytapoja uusia hankintoja tehtäessä tai voimassa olevia sopimuksia muutettaessa. Muilta osin hankintalaki ei koske voimassa olevia sopimuksia. Hankintalaki ei aseta hankintayksiköille velvoitteita kilpailuttaa uudelleen voimassa olevia sopimuksia, vaikka kyse olisi hankinnasta, joka on tehty kilpailuttamatta esimerkiksi aiemman hankintalainsäädännön perusteella tai ennen hankintalainsäädännön voimaantuloa. Siten ehdotukseen sisältyvä irtisanomisvelvoite olisi poikkeuksellinen ja rikkoisi hankintalain systematiikan. Irtisanomisvelvoite olisi myös hankintayksiköiden omaisuudensuojan vastainen ja rajoittaa kunnallista itsehallintoa.

Irtisanomisvelvoite voisi myös johtaa siihen, että hankintayksiköt joutuisivat maksamaan sopimussakkoja tai vahingonkorvauksia, kun ne joutuisivat päättämään sopimuksia sopimusehtojen vastaisesti. Hankintayksiköiden voimassa olevissa sopimuksissa voi olla pidempiä irtisanomisaikoja, tai ne voi olla solmittu määräajaksi ilman irtisanomismahdollisuutta pidemmälle ajalle, kuin mitä ehdotettu siirtymäsäännös edellyttäisi. Lainsäädännössä hankintayksikölle asetetusta irtisanomisvelvoitteesta ei voida suoraan johtaa sitä, että voimassa olevien sopimusten voimassaolo- ja irtisanomisehdot muuttuisivat tai ettei hankintayksiköillä olisi irtisanomistilanteissa sopimussakko- tai vahingonkorvausvelvoitteita, ellei tätä laissa nimenomaisesti todeta. Asiaa ei ole lainkaan huomioitu esityksessä.

Voimassa olevien sopimusten irtisanominen saattaisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia myös sidosyksiköille, jotka ovat omissa alihankintasopimuksissaan saattaneet sitoutua esimerkiksi tiettyihin palvelumääriin. Hankintayksiköiden irtisanoessa sopimuksensa kyseiset palvelumäärät eivät toteutuisi, ja sidosyksiköille saattaisi siten seurata sopimussakkoja, vahingonkorvausvelvollisuuksia tai turhiksi jääviä palvelumaksuja. Mikäli lainmuutoksella sallittaisiin sopimusten päättäminen sopimusehtojen vastaisesti, olisi tämä puolestaan sidosyksiköiden omaisuudensuojan kannalta ongelmallista.”