Ylivieska: Vähimmäisomistusvaatimus ei ole tarkoituksenmukainen eikä toteuttamiskelpoinen

”Sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskeva vaatimus ei ole tarkoituksenmukainen ja on vaikeasti toteutettavissa.
Esitetty vähimmäisomistusosuus on haastava kunnallisen itsehallinnon kannalta. Esitys rajoittaa kuntien mahdollisuutta päättää toimintojensa järjestämisestä. Seutukaupungit ovat huolissaan siitä, että esitys kohtelisi eri kokoisia kuntia perusteetta eriarvoisesti ja vaikutukset tulee arvioida huomioiden kuntien erilaisuus. Käytännössä kuntien mahdollisuudet järjestää toimintonsa itse vaihtelevat huomattavan paljon. Esitetty malli pahimmillaan johtaisi kuntapalvelujen järjestämiseksi tehtyjen toimivien seudullisten yhteistyörakenteiden purkamiseen, joka ei liene esityksen tarkoitus.
On huomioitava, että määräysvalta toteutuu valtaosassa nykyisistä sidosyksiköistä. Seutukaupungit pitävät esitetyn mekanismin sijaan tarkoituksenmukaisempana, että sidosyksiköiden, joissa määräysvalta ei nykyisellään lain kirjaimen mukaisesti toteudu, toimintaan puututaan ja sidosyksikköjärjestämisen väärinkäytöksiin reagoidaan valvontakeinoin.
Ehdotettu 10 prosentin vähimmäisomistusta koskeva vaatimus ei ole tarkoituksenmukainen, eikä toteuttamiskelpoinen. Tämä johtuu esityksen puutteellisesta vaikutustenarvioinnista, sen taloudellisista ja toiminnallisista vahingoista erityisesti pienille – keskisuurille kunnille ja hyvinvointialueille, sekä ristiriidasta perustuslain 121 §:n määrittelemän kuntien itsehallinnon kanssa. Esitys ei edistä hallitusohjelman tavoitetta kilpailun lisäämisestä ja kustannussäästöistä, vaan johtaa päinvastaisiin lopputuloksiin.
Esityksessä ei ole huomioitu Suomen maantieteellisiä ja toimialakohtaisia erityispiirteitä. Yleinen 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus jättää huomiotta tilanteet, joissa sidosyksikön hyödyntäminen alle 10 prosentin omistusosuudella on perusteltua ja yleisen edun mukaista, sekä määräysvallan toteutuminen on osoitettavissa. Suomen harvaan asutuilla alueilla markkinoiden toiminta on usein rajallista, eikä kilpailu ole riittävää. Sidosyksiköiden merkitys vaihtoehtona omalle tuotannolle korostuu kyseisillä alueilla, joissa työvoiman ja osaajien saatavuus on heikompaa kuin Suomen kasvukeskuksissa.
Esityksen taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia ei ole arvioitu riittävällä tavalla lainvalmisteluprosessissa. Erityisesti pienten ja keskisuurten kuntien sekä hyvinvointialueiden kykyyn järjestää tarvitsemansa palvelut liittyvät vaikutukset jäävät epäselviksi. Kuten Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) ja Valtiovarainministeriön lausunnoissa sekä mietinnössä esittämissään eriävissä mielipiteissä korostavat, esitettyyn vähimmäisomistusvaatimukseen liittyy merkittäviä taloudellisia riskejä, jotka voivat huomattavasti kasvattaa julkisen sektorin kustannuksia, erityisesti pienten ja keskisuurten kuntien sekä hyvinvointialueiden kohdalla. Tämä johtaisi kustannusten kasvuun, toiminnan laadun heikkenemiseen, huoltovarmuuden heikentymiseen ja työvoimapulan pahenemiseen.
Ehdotettu muutos lisää kuntien kustannuksia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Uudistus ei myöskään lisää merkittävästi yksityisten yhtiöiden liikevaihtoa, koska jo nykyisellään in house-yhtiöt hankkivat jo merkittävästi yksityisiä palveluita.”