Tiedetoimittaja: Hankintalakigate osoittaa, että suomalainen korruptio elää ja voi hyvin
”Suomalainen korruptio on pysynyt perusolemukseltaan hyvin samanlaisena kauan. Ainakin, jos korruptiosta puhutaan sen laajaa määritelmää käyttäen: julkisen aseman hyväksikäyttönä oman tai lähipiirin hyväksi”, Salla Nazarenko Tiedetoimittaja-lehdessä kirjoittaa.
Vuonna 2019 Nazarenko toimitti kirjan korruptiosta Suomessa, ja siinä hän kirjoitti näin: ”Tätä kirjaa tehtäessä kyselin ajoittain ihmisiltä heidän korruptiokokemuksistaan. Arkinäkemyksissä nousivat usein esiin samankaltaiset asiat. Nuorisosäätiö. Hyvävelikerhot. Kulisien takaiset sopimukset julkisen rahan liikkeistä. Tontit. Kaavoitus.”
”Tänä vuonna on kohistu hankintalain uudistuksesta. Pikavauhtia runnottava historiallisen suuri muutos tarkoittaisi lyhyesti sitä, että kuntien on omistettava inhouse-yhtiöistään vähintään kymmenen prosenttia, muutoin hankinta on kilpailutettava markkinassa. Ensimmäinen ajatus on, että hyvähän se, että kilpailu lisääntyy. Valitettavasti vain asia ei ole niin yksinkertainen”, Nazarenko kirjoittaa.
”Kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus asettaa kunnat eriarvoiseen asemaan ja vaarantaa useat palvelut. Hankintalaki ei sisällä keinoja, joilla pienten ja keskisuurten yritysten ja yhteisöjen osallistumista julkisiin tarjouskilpailuihin voitaisiin tukea. Käytännössä laki avaa markkinan isoille toimijoille – jotka taas painavat työn hinnan alas taatakseen yrityksille voitot.”
Post Comment