Tampere: Nykyinen määräysvaltakriteeri on toimivampi kuin keinotekoinen omistusraja

”Ehdotettu 10 %:n vähimmäisomistusvaatimus vaikuttaa keinotekoiselta. Nykyinen määräysvaltakriteeri on omistuksen ja sidosyksikön päätöksenteon kannalta merkityksellisempi kuin esitetty 10 %:n vähimmäisomistusvaatimus. Voimassa olevan lain mukaisesti määräysvaltaa voivat käyttää hankintayksiköt myös yhdessä. Määräysvallan kriteerit ja niiden soveltuminen ovat muodostuneet oikeuskäytännössä selkeiksi ja tosiasiallisen määräysvallan käyttö on merkityksellisempää kuin keinotekoinen omistusosuuden rajoitus. Osakeyhtiölakia sovellettaessa 10 %:n omistus ei tuo tosiasiassa juurikaan enempää määräysvaltaa kuin esimerkiksi 5 %:n omistus.
Seudullisten yhtiöiden omistusosuus on tyypillisesti noudattanut kuntien asukasluvun tai palveluiden käytön mukaisia osuuksia. Ehdotettu vähimmäisomistusvaatimus voi käytännössä johtaa keinotekoiseen tasaomistusmalliin, jossa sidosyksikkö ei kuuluisi mihinkään konserniin eikä omistajaohjausta ei voisi tehokkaasti toteuttaa kukaan omistajista.
Kustannukset voivat nousta tarjonnan puutteen vuoksi, erityisesti kun siirtymäajan on ehdotettu olevan lyhyt. Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on puutteita ja ongelmia, joita on esitetty Kilpailu- ja kuluttajaviraston 16.4.2024 selvityksessä sekä muita epäkohtia, joita esitetty työryhmämietinnön eriävissä mielipiteissä.
Sidosyksikköasemassa olevat yhtiöt tuottavat tyypillisesti tukipalveluita julkisen sektorin omistaja-asiakkailleen. Ehdotettu 10 %:n vähimmäisomistusvaatimus tulee heikentämään sidosyksikköjen kilpailukykyä ja nostamaan niiden tuottamien palveluiden hintoja, kun sidosyksiköiden liikevaihto ja asiakkaiden määrä pienenee ja kasvun mahdollisuudet jäävät olemattomiin. Mikäli kuitenkin päädyttäisiin esitettyyn ja varsin keinotekoiseen 10 %:n vähimmäisomistusrajaan, tulisi sallia muualla Euroopassa yleisesti käytetty 20 %:n ulosmyyntimahdollisuus sidosyksiköille.”